Kaksi maakuntalinnustoa

Uudenmaan linnusto (toimittaneet T.Solonen, A.Lehikoinen ja E.Lammi, Tringa 2010, 509 s.)

Varsinais-Suomen linnut (toimittaneet Esa Lehikoinen, Esko Gustafsson ja muut, TLY 2003, 416 s.)

Vuonna 1985 syttyi lamppu yhtaikaisesti sekä varsinaissuomalaisten että uusmaalaisten lintuharrastajien päässä: kumpikin joukko tahoillaan alkoi valmistella maakuntansa linnustosta kertovaa kirjaa. Ideasta toteutukseen oli kuitenkin pitkä matka. Turkulaiset joutuivat käynnistämään hankkeensa vielä kahdesti uudestaan, vuosina 1990 ja 1995 kunnes se sai niin paljon voimaa taakseen että kantoi lopulta kirjaksi joka ilmestyi Turun Lintutieteellisen Yhdistyksen (TLY) kustantamana vuonna 2003. Helsinkiläiset mähersivät oman hankkeensa kanssa vielä vuosia pidempään ja vasta täksi jouluksi postiluukustani(!) kolahti luettavaksi yli 500-sivuinen, niin ikään paikallisen lintuharrastajien yhdistyksen Tringan kustantama Uudenmaan linnusto -teos.

Tringalaisten teos välttelee tarkoin vertaamasta itseään turkulaisten aikaansaannokseen, joten jonkun - siis minun - pitää sekin tehdä. Paikallisfauna ei ole kovin omaperäinen kirjan aihe, se näkyy siinä että kaupalliset kustantajat eivät ole kiinnostuneet ja kumpikin hanke on toteutunut käytännössä omakustanteena. Kummankin kirjan lähtökohta ja runko on alueen linnuston lajikohtainen esittely joka vie molemmista teoksista lähes saman, 62-63% käytetystä sivumäärästä. Lajiesittelyissä on eroa, turkulaiset ovat laittaneet tavallisten lajien alkuun niiden ajallista esiintymistä kuvaavan vuosikellon ja sen jälkeen vielä, mikäli laji on muuttolintu, keväisten ja syksyisten saapumis- ja lähtöaikojen äärirajat ja keskiarvot sekä tiedon miten monen vuoden havaintoihin fenologiatiedot perustuvat. Helsinkiläiset ovat kuitanneet fenologiatiedot liitteellä missä esitetään kustakin lajista muutama varhaisin ja myöhäisin havainto, kattavat sarjat ja keskiarvot ovat toimituskunnalta karanneet tietymättömiin. Tämä tuskin johtuu materiaalin puutteesta, heijastellen enemmänkin nykyistä harrastamisen muotia keskittyä poikkeuksiin, harvinaisuuksiin ja ennätyksiin. Jos lajin levinneisyydessä ja paikallisessa esiintymisessä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia tunnettuna aikana, ne kuitataan kummassakin teoksessa samantapaisella lyhyellä kappaleella minkä jälkeen palataan vielä sanallisesti esiintymisen vuodenaikaisvaihteluihin. Jos lajin levinneisyydessä on tapahtunut muutosta - esimerkkinäni on nyt edessä satakieli - turkulaiset esittelevät historialliset muutokset huomattavan paljon seikkaperäisemmin. Molemmilla on antaa lisäksi viime vuosikymmenten ajalta vuosikohtaisia vaihteluita kuvaavia pylväikköjä alueidensa lintuasemilta, turkulaisten sarjat tulevat Jurmosta, tringalaisten Hangon lintuasemalta ja molemmat käyttävät lajien maakunnallista pesimäaikaista levinneisyyttä selvitellessään valtakunnallisten Lintuatlas-kartoitusten tuottamia karttoja, helsinkiläiset turkulaisia ahkerammin. Esimerkkilajini satakielen osalta pylväiköt näyttävät samaa suuntaa, runsastumista, tosin melkoisin vuotuisin vaihteluin. Turkulaiset käsittelevät suurimmat keräytymät muuton, pesinnän ja talvehtimisen ajalta tekstissään, helsinkiläiset ovat koonneet näistäkin erillisen liitteen kirjan loppuun. Harvinaisten lajien osalta teokset ovat aika identtiset, niistähän nyt ei ole varsinaisten havaintojen luettelemisen lisäksi yleensä mitään erityisempää kerrottavaa.

Kirjojen loput sivut ovat toimituskunnat käyttäneet liikenevien resurssien mukaan. Turkulaisilla on ollut käytössään vahva luonnonhistoriallinen asiantuntemus ja se näkyy heidän paikallisfaunassaan jopa esihistoriallisten ja arkeologisten tietojen käsittelynä omina artikkeleinaan. Historiallinen aika 1600-luvulta alkaen saa jo runsaasti tilaa ja TLY:n oma aika vuodesta 1966 liittyy saumattomasti pitkään tutkimustraditioon. Turkulaisten paukut historiasta eivät loppuneet tähän teokseen vaan he saivat viime vuonna ulos aihetta käsittelevän erityisteoksen Suomen lintutieteen synty, alaotsikoltaan Turun akatemian aika (Faros 2009, 407 s.). Uusmaalaisten historia näyttää paria väläystä huomioon ottamatta alkavan Suomen Lintutieteellisen Yhdistyksen nuorisojaoston konkarien harrastuksen alkuajoista, eihän tämä totta ole mutta asiaan paneutunut tutkimus näyttää puuttuvan. Kumpikin kirja käy läpi maakuntansa biotoopit ja niiden muutokset lähivuosikymmeninä lintujen levinneisyyden ja suojelun kannalta, helsinkiläiset seikkaperäisemmin. Siinä missä turkulaiset esittelevät muutaman maakuntansa eturivin linturetkikohteen uusmaalaiset kirjoittavat lintujen muuttoa ja talvehtimista maakunnassaan käsittelevät yleiskatsaukset ja lyhyen katsauksen maanosan, maan ja maakunnan tasolla uhanalaisten lajien nykytilanteeseen. Oma artikkelinsa on myös maankäytön vaikutuksesta linnustoon Uudellamaalla. Alue on maamme nopeimmin kasvavaa ja luonnonarvot jäävät täällä yhtenään taloudellisten intressien jalkoihin, rauhoitus ei täällä takaa vielä suuriakaan kuten esimerkkinä käytetty Vuosaaren sataman tapaus osoittaa. Totta kai samanlaisia tapauksia löytyy Turustakin, mutta kirjan tyylin mukaan siihen on valittu historiallinen esimerkki, satama täytti Linnanlahden jo vuosikymmeniä aikaisemmin.

Kumpikin kirja täyttää hyvin tehtävänsä ja perehdyttää mainiosti maakuntansa linnustosta tietoja haluavan lukijan tämänhetkiseen tilanteeseen. Tutkimuksellisessa perspektiivissä turkulaisten kirja on minusta antoisampi, ilmestyessään se antoi minulle sellaistakin tietoa mitä minulla ei aiemmin aktiivisesta harrastuksesta huolimatta ollut, helsinkiläiset jäivät vielä tällä kertaa haastajiksi, kirjan tiedot ovat lähinnä päivitys siihen kokonaiskuvaan mikä alueella aktiivisesti lintuja pitkään seuranneella jo ennestään on.



Tällä hetkellä Tringa myy omaa maakuntalinnustoaan tarjoushintaan, 25 euroa, kiinnostunut löytänee lisätietoa yhdistyksen sivuilta.