Lintumuisteluita LXIV

( taveja s.o. tavilajeja nukkumassa )



Vuotta aiemmin 12.5.1971 olin myös retkellä Halikonlahdella aamulla ja iltapäivällä yhteensä kuusi ja puoli tuntia sekä niiden päälle vielä illan pimettyä pari tuntia yömuuttoa kuuntelemassa Kärkänmäellä. Sää oli keväinen, kahdeksantoista astetta lämmintä parhaimmillaan, tuuli kyllä yltyi illalla välillä kovaksikin. Aamulla Teiron Heikki seuraili vedenpuhdistusaltailla silkkiuikkujaan.



Halikonlahden kierroksella löytyi kaksi paria heinätaveja Halikonjokisuulta ja niityn edustalta. Tikat olivat hyvin esillä rantametsissä, pari käpytikkaa kilpaili reviirikuulutuksillaan Vaisakon suunnalla, Viurilan puistossa isännöi palokärki ja hyvänä lisänä sille soidinteli siellä myös harmaapäätikka. Pikkutikkakin piipitti Viurilan lähistöllä. Pajulinnut olivat vasta äsken yleistyneet, niitä lauleli pitkin rantametsiä parikymmentä. Pensastaskut olivat myös tulleet, rantaniityillä näkyi niitäkin kymmenkunta.

Yömuuton seuranta Kärkänmäellä ei ollut pelkkää tuulen suhinaa, mustalintuja muutti päältä koilliseen ainakin neljä parvea, meriharakka muutti yli, samoin kapustarinta ja rantasipi. Puolenyön vaiheilla kuului muuttava peltosirkku. Hämärissä näkyi joku viiden linnun parvi hiipuvaa iltaruskoa vasten muutolla itään, lajista en ole esittänyt edes arvauksia.



13.5. olin taas Halikonlahdella aamulla pari tuntia ja hieman pidempään uudestaan iltapäivällä. Pilvetön taivas ja aurinko lämmittivät yhä vaikka tuulta oli edelleen navakasti lännestä. Halikonlahdella kävivät myös Lehtolan Tapani, Lintuvuoren Jari ja Karhumäen veljekset.



Tällä kertaa vain yksi käpytikka löytyi Vuohensaaresta. Hernekerttu säkätti lauluaan Joensuun kartanon pihalla, puiston puolella pyöritti kolikoita kolme tai neljä sirittäjää, muutama peltosirkku viritteli säkeitään puistokujan ja peltojen tietämillä. Katkiluodon pellonlaidasta löytyi peltopyy, lahdella kierteli pari, kolme selkälokkia.



Kahlaajia seurattiin sen ajan mukaissti tarkemmin. Katkiluodon pelloilla oli 19 kapustarintaa, liroja altailla ja niityllä yhteensä 95 ja ehkä samoja lintuja 50 myös lietteellä. Mustavikloja oli paikallisina 35, huippu oli lähellä. Lapinsirrejä oli seitsemän ja nimirodun suosirri niiden lisänä lietteellä. Suokukko oli runsastunut eilisestä, nyt niitä oli noin 370 kun eilen niitä oli ollut vain kymmenesosa tästä. Niillä oli vilkasta liikettä vaikkei suoranaisia muuttoparvia näkynytkään.



***

Lintumuisteluita LXIII

Vuosi 1972 oli intensiivisen kahlaajaseurannan aikaa. Seurantaa varten teetin Halikonlahdesta ja Jokiniemestä erityisen kaavakkeen jota jakelin sitten alueen kaikille aktiiviretkeilijöille ja täytin niitä tietysti itsekin. Niiden avulla saatiin lähs täydellinen kuva sen vuoden kahlaajien esiintymisestä noilla paikoilla ensimmäisestä viimeiseen lintuun.



Kaksi mapillista kertyi täytettyjä kaavakkeita ja tietysti aktiivisimman retkeilyn ajalta useita päivältä, vaikka yhdessä kulkevat retkiporukat tuottivat yleensä yhden yhteisen kaavakkeen. Sellainen on mapissa esimerkiksi päivältä 11.5.1972 jolloin retkeilin pari tuntia ensin Halikon Jokiniemessä Korvenojan Pepen kanssa ja sitten Halikonlahden lietteillä ja pelloilla kolmen tunnin ajan Karhumäen Jussin, Rannikon Karin ja Lintuvuoren Jarin kanssa. Aamu oli kolea ja sumuinen, mutta auringon noustua taivas oli alle puolipilvinen ja lämpötila nousi viiteentoista asteeseen. Iltapäivällä virisi tuuli lännestä ja se oli retken lopulla jo navakkaa.



Aamun ensimmäiset runsaat kuusi tuntia olivat kuluneet saman porukan kanssa muuttoa seuraten Halikon Lehtiniemessä. Sumupilvi oli matalalla ja sen yllä muutteli lintuja, kahlaajiakin. Niitä laskettiin 34 liroa, 224 suokukkoa, 27 mustavikloa ja jonkin verran hajahavaintoja.



Suokukoilla oli päämuutto menossa, Lehtiniemen käynnillä näimme niitä 500 paikallista jokisuun lietteillä ja illalla Halikonlahdella huomasimme vielä noin neljäsataa suokukkoa lisää, niistä 180 muuttavina.



Lehtiniemessä käydessämme ehdoton tapamme oli kompata jokisuun laidunniitty piileskelevien kurppien toivossa. Nytkin komppauksella saimme ilmaan neljä jänkäkurppaa, mikä viittasi lajin muutonhuipun olevan käsillä. Mustavikloja oli myös Jokiniemessä 21 paikallista mutta Halikonlahdella ei yhtään.



Näihin aikoihin näkee myös kapustarintoja, niitä oli Halikonlahden palloilla 64 paikallista, muutolla tai Jokiniemessä ei sen sijaan yhtään.



Seuraavana päivänä retkeilin Halikonlahdella yhdessä Sällylän Sepon kanssa. Hänen täyttämästään kaavakkeesta huomaa että suokukkojen muutto alkaa mennä jo ohi, toki niitä vielä oli lahdella 300, joista muuttavia vain 30 kahtena parvena.



***

( arktisia punajalkavikloja muutti Lehtiniemen ohi ja taisi olla paikallisina Jokiniemessä 15 yksilön parvi )

Koiranilmoista kissanpäiviin

( ei sillä ole lumiauraa edessä lentäessään )



Kuluva kevät on ollut aika pettymys kun on jo vuosia tottunut kasvihuoneilmiön mukanaan tuomiin lämpöihin. Huhtikuu jäi kokonaisuudessaan koleaksi ja nyt samaa on jatkunut myös toukokuun alkupuolen. Säätieteilijät lupailevat päivästä ja viikosta toiseen muutosta mutta aina tuuli onnistuu kääntymään pohjoisen puolelle ja tuomaan joko kirkasta ja kylmää tai sitten peräti lunta ja räntää kuten tällä viikolla.



Linnut yrittävät kuitenkin tulla tänne sitkeästi keleistä piittaamatta joten kai lähistöllä on kuitenkin niitä Suomea kohti pistäviä lämpimän ilman kielekkeitä. Oma retkeily on ollut vielä töiden ja siviilielämän muutosten takia aika vaatimatonta, vaikka toki edelleen jokapäiväistä. Eivät nuo kelit innosta kovasti etsimään mitään harvinaisuuksia tai kevään ensiharhailijoita joten tuoreen parisuhteen kehittämisen hengessä ollaan tässä keskitytty toistaiseksi pelkkään lähiretkeilyyn.



Jatkossa varmasti tilanne voi muuttua kun tällä hetkellä on työuraa enää kolmen vuoron verran jäljellä, palkanmaksu tietysti jatkuu paljon pidempään pitämättömien lomien takia. Kun tämän viikon torstaina tuli oltua esimerkiksi Espoon Matalajärven lintutornissa ja katseltua miten tervapääskyt, pikkulokit ja haara- sekä räystäspääskyt lentelevät taivaalla räntäsateessa ruokaa etsien, voi kai vähitellen toivoa ettei Golfvirta ole todella lopullisesti pysähtynyt ja tännekin tulisi kunnon kevät ja kesä. Ainakin aikaa seurata lintujen elämää alkaa viimeistään helatorstaina olla ihan eri tavalla kuin ennen.



***

Viisi vuosikymmentä sitten XII

( vanha kuva keltavästäräkistä Halikonlahdella, 70-luvun alusta )




Viisi vuosikymmentä sitten retkeilytottumukseni vaihtuivat, jätin vihdoin vanhat kotimaisemat Sirkkulassa vähemmälle ja aloin keskittyä retkeilemään Halikonlahden tienoilla. Selvä muutos tapahtui kun olin 4.-5.5.1967 löytänyt ristisorsan lahden vedenpuhdistusaltailta. Se houkutteli etsimään lisää samanlaisia yllättäjiä.



Sunnuntaina 7.5. tein parin tunnin kierroksen altailla ja ympäristössä ja näin kevään ensimmäiset keltavästäräkkini. 39 lajia ei ollut retkelle kovin paljon, niistä muista mainittavinta oli yli 150 suokukkoa. Seuraavan kerran kävin retkellä 9.5. tiistaina ennen koulua. Vajaan kolmen tunnin aamulenkki tuotti sen kevään ensimmäiset räystäspääskyt ja valkoviklot, keltavästäräkkejä oli jo kymmenkunta. Lajeja kertyi neljäkymmentä.



Keskiviikkona 10.5. ehdin retkelle nyt koulupäivän jälkeen kolmeksi tunniksi. Keväälle uusia listoillani olivat leppälintu, kalatiira ja mustaviklo. Lajimäärä nousi hitaasti, nyt laskin niitä 42.



Torstaina 11.5.1967 ehdin myös koulun jälkeen parin tunnin lenkille vedenpuhdistusaltaille. Lajimäärä ei nyt noussut vaan jäi neljäänkymmeneenyhteen. Joukossa oli kuitenkin taas keväälle uutta, kaksi mustakurkku-uikkua oli uloimman altaan naurulokkikolonian liepeillä uimassa isompien serkkujensa silkkiuikkujen lisänä. Tuo taisi olla miulle siihen aikaan elämänpinna, ei lajia Sirkkulan maisemissa näkynyt eikä ole ollut kai myöhemminkään.





***

( kahlaajissa oli paljon opettelemista, valkoviklokuvakin on jostakin 70-luvun alusta )

Lintumuisteluita LXII

( tukkasotkia oli valtavasti silloisessa Halikonlahden jättimäisessä lokkikoloniassa muttei yhtään Jokiniemessä missä ei pesinyt naurulokkeja )




Seuraavana päivänä 9.5.1976 ei vietetty Eurooppa-päivää eikä onneksi 'Voiton Päivääkään' vaan laskimme Rannikon Karin kanssa sillä kertaa Halikonlahden pesivää vesi- ja rantalinnustoa. Aamuneljältä lämpöä oli vain yksi plusaste. Kun koko päivä oli pilvetön ja tyyni, lämpö nousi iltapäiväksi kuuteentoista asteeseen. Laskentasää oli siten erinomainen, mitä nyt aika kuuma tuli kompatessa ja iltapäivällä lämpöväreily haittasi hieman kaukoputken käyttöä.



Aamuneljän jälkeen lähdimme kiertämään vedenpuhdistusaltaita, jatkoimme sieltä Halikonjoen toiselle puolelle ja edelleen rantoja kiertäen Vaisakkoon asti. Vielä sen jälkeen kävimme Halikon Jokiniemessä laskemassa samat lajit sieltäkin. Iltakahdelta oli urakka valmis, niin mekin vaikka tulimmekin vielä takaisin alkupisteeseen missä ehdimme haastatella Sällylän Sepen ja Lähteenojan Jarin ennen lähtöä kotiin iltaneljäksi.



Tulosta tuli, havainnot on vihkooni kirjannut Kari, käyttäen vielä tuohon aikaan suomalaisia nimiä linnuille. Silkkiuikkuja Halikonlahdelta laskimme 117 ja Jokiniemestä 18 yksilöä. Nokikanojen määräksi takseerattiin 267 lintua Halikonlahdelta ja Jokiniemestäkin peräti 120. Liejukanoja löytyi Halikonjokisuistosta ja vedenpuhdistusaltailta ainakin kolme ja soitimesta päätellen pesintöjäkin oli luvassa. Varsinaisista sorsista Halikonlahdelta laskimme heinäsorsia 182, taveja 70, haapanoita 58, jouhisorsia 35 ja lapasorsia 36. Jokiniemessäkin oli anaksia hyvin, heinäsorsia 25, taveja 5, haapanoita 10, jouhisorsia 12 ja lapasorsia 10, lisäksi vielä kuusi heinätavia.



Sotkista tukkasotkien määrä Halikonlahdella oli mahtava 362 ja punasotkien 134. Telkkiäkin lahdelta tuli 53. Jokiniemessä oli punasotkia 14 mutta ei yhtään tukkasotkaa tai telkkää. Koskelot taisivat olla vielä muutolla, niitä löytyi Halikonlahdelta neljä tukkakoskeloa ja viisi isokoskeloa kiertelevinä pikkuporukoina. Uiveloitakin oli Halikonlahdella vielä kaksi. Sepe oli lisäksi havainnut ylimuuttavana 16 metsähanhea.

( nokikana oli runsas paitsi Halikonlahdella myös Jokiniemessä )


Petolintuja oli vähemmän kuin eilisessä laskennassa, vain tuuli- ja kanahaukka, molemmat toki pesijöitä lähistöltä. Yksi kurki kierteli täälläkin rantoja ja jaloista nousi ilmaan peltopyypari, ilmeisiä pesijöitä nekin.



Kahlaajista laskimme 30 töyhtöhyyppää rantapellloilta, kolme tylliä, 15 taivaanvuohta, jänkäkurpan ja seitsemän kuovia Halikonlahden niityiltä ja pelloilta lisäksi 10. Muuttokuovejakin oli vielä 12 ja pikkukuoveja meni yli 6. Mustapyrstökuiri oli pysähtynyt altaille, Jari näki myöhemmin niitä kaksi lisää ylimuuttavina. Metsäviklopari löytyi Vaisakon niityn laidalta, 17 liroa olivat kai muuttajia. Paikallisia pesijöitä sen sijaan taisivat olla viisi paria punajalkavikloja vahvistettuna kahdella kolmen yksilön parvella ja kahdeksan rantasipiä. Viisi mustavikloa, neljä valkovikloa ja 28 suokukkoa taisivat olla muuttajia.



Jokiniemessä pesiviä kahlaajia edusti kymmenen töyhtöhyyppää, kaksi soidintelevaa pikkutylliä, osa 20 nähdystä taivaanvuohesta, yksi isokuovi ja kahdeksan punajalkavikloa ainakin osaksi. Suokukkoja oli Jokiniemessä 49.



Muuttoakin oli ollut, Sepe sanoi nähneensä vedenpuhdistusaltailla peräti ylimuuttaneen pikkukajavan. Sellaista me emme huomanneetkaan...



***

( vai olisi pikkukajava ollut nähtävissä altaiden yllä... )

Lintumuisteluita LXI

( punasotka verkossa, Jussi irrottaa )




Jo vuonna 1976 kartoitimme Salon seudun lintuvesien lajistoa. 8.5.1976 teimme Karhumäen Juhanin kanssa laskentakierroksen Perniön Hamarijärvelle. Päivä oli suurimmaksi osaksi aurinkoinen mutta ei kovin lämmin, aamun neljä astetta nousivat päivän mittaan kahteentoista ja ilta viileni uudestaan nopeasti.



Aamuneljästä lähtien tein pienen esikatselun Halikonlahdelle. Kuikka muuti matalalta yli koilliseen, tukka- ja punasotkia oli paljon. Jouhisorsapari uiskenteli Halikonjokisuulla. Paikallisten kahlaajien lisänä oli muuttavana kaksi valkovikloa ja yksi metsäviklo.



Hamarinjärvellä olimme aamuseitsemältä. Veneellä lähdimme järveä kiertämään, välillä sopivin paikoin saariin ja rannalle nousten. Halikonlahteen verrattuna vesilinnusto oli vaatimatonta, ei ollut silkkiuikkuja, ei haapanoita, ei lapasorsia. Heinäsorsia oli 58 yksilöä, tukkasotkia 30 ja punasotkia 21. Viimemainituista yksi naaras oli tarttunut järvellä kalaverkkoon, noin kiloisen ruutanan viereen. Oli kuitenkin onnistunut pysyttelemään pinnalla joten oli hyväkuntoinen kun tulimme paikalle ja irrotimme sen satimestaan. Se sukelsi välittömästi meitä pakoon. Telkkiä Hamarilla oli kolmetoista, pöntöistä vasta yhdessä oli kaksi munaa.



Pedoista ensimmäisenä huomasimme soidintelevan kanahaukan, mahdollisesti sama oli myöhemminkin järvellä saalista etsimässä. Toinen kanahaukka soidinteli toisessa päässä järveä joten kaksi paria pesinee sen ympärillä. Ilmeinen hiirihaukka kaarteli päivällä Nenustannokan yllä, seuranaan varpushaukka. Viimemainitusta kävimme katsomassa yhtä tuttua pesäpaikkaa mutta siellä ei nyt ollut merkkejä asumisesta. Kalasääskipari kierteli lähimäelle rakennetun lavan tuntumassa, toisen parin pesä oli kaatunut talven myrskyssä ja niillä oli rakenteilla uusi hyvin vaatimattomaan paikkaan, mahtaisiko sekään pysyä puussa.



Kurkipari oli kuuluttanut olemassaolonsa jo heti retken alussa ja järven kierto paljasti niitä kaksi lisää. Kahlaajista järvellä oli ilmeisen pesivinä töyhtöhyyppä, isokuovi, metsävikloja lähisuot mukaan lukien neljä, liroja kaksi ja rantasipejä kaksi paria. Laulava valkoviklo taisi olla ylimuuttaja, samoin kiertelevä suokukkoparvi.



***

( irti se oli saatava, linnun vieressä muuten havisvihkoni johon laskentatiedot kirjasin )