Talitiainenkin on kestosuosikki kuvauskohteena, uutta on vaikea siitä kehittää, paitsi nyt ehkä lentokuvayritykset.
Hömötiaisesta tuli vain jokunen dokumentti syksyn vaeltajista, muuhun aikaan laji oli hyvin vähälukuinen pääkaupunkiseudulla. Pitäisiköhän alkaa ripustaa lahopökkelön pätkiä pöntöiksi lajille, sehän mielii itse kaivertaa kolonsa.
Varpusesta tulee myös vuosittain dokumentteja ihan sattumaltakin, esimerkkinä nyt olkoon tällainen komean värinen pönöttävä koiras.
Pikkuvarpunen on tavallista valokuvauksellisempi mutta senkin dokumentit pyrkivät toistamaan itseään, tässä nyt tuollainen tolpan päällä kyttääjä.
Mehiläishaukasta tulee harvakseltaan kuvia, tässä otos muuttomatkalle lähteneestä vanhasta koiraasta alkusyksyltä.
Merimetsosta kuvia tulee aina kun meren äärellä käy, tänä kesänä laji pesi ensi kertaa Vanhankaupunginlahdella ja sain itselleni ensimmäiset pesimäaiheiset otokset lajista. Eihän se mitään poikkeuksellista ole kun laji on kovin vihattu ja tuhottukin erityisesti länsirannikolla. Olipa kuitenkin melkoinen harvinaisuus vielä harrastukseni alkuvuosina.
Linnut istuskelivat ensin lahden rantakivikossa
ja kohta rakensivat omat pesänsä viereisen haikarakolonian laitaan.
Haudonta alkoi ja kesemmällä poikasetkin lähtivät pesistä.
Fasaanista otin paljon perinteisiä poseerauksia, mutta osasi se olla usein vaikeakin kohde. Tuossa se kyttää liikkeitäni muutaman metrin päässä enkä näkisi sitä lainkaan ellen tietäisi että siinä sen pitää olla.
Suokukosta keskityin tänä keväänä ja kesänä koiraisiin, siinä pari ruokailee Halikonlahdella muuttomatkan tauolla.
Leppälintukoiraskin on noita koristeita joista ottaa kuvan heti kun sellainen kohdalle osuu.
Pajulintu ei koristeellisuudella kohauta mutta on silti vilkkaudessaan niin haastava että kuvia tulee, voihan niistä bongata vaikka näitä erikoisempia asentoja.
Lentokuvakin on mahdollisuuksien rajoissa jos hermot vain riittävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.