Kämppämme los Majalesissa.
Taas tässä piti käydä etelässä
kun täällä kesästä on jäljellä vain muistoja jos niitäkään.
Lauantaina 21.9. aamukuudelta lähdimme ensin Malagaan ja sieltä
Tarifaan. Majapaikkamme oli ihan maalla, La Pena-vuoren itärinnettä
reunustavan tien varressa Los Majalesissa. Raitilla kävelivät
vapaana hevoset, muulit, aasit, lehmät, siat ja kanat, kissat ja
koirat, kolme ensinmainittua kurkistelivat säännöllisesti myös
sisään terassin ikkunasta vaikkemme niitä porkkanoilla
palkinneetkaan kuten kai jotkut olivat aiemmin tehneet.
Seija seuraili näitä, mie lintuja.
Sää tullessa oli etelässäkin hieman
suhmurainen ja tihkua jatkui sunnuntaihin. Sen jälkeen selkeni ja
loppuaika kuluikin täysin auringon paahteessa. Edustan salmen yllä
oli kyllä sitkeää matalalla pysyttelevää merisavua monena
päivänä niin että vastaranta Afrikassa näkyi yleensä vain
matalan pilven yli kohoavana vuorivyönä.
Ensi päivät kävelimme majapaikan
lähitienoolla ja tietysti kaupungin länsipuolen Los Lancesin
luontopolulla ja vähän rannallakin. Ranta oli päivällä ja
illalla täynnä varjosurffaajia ja purjelautailijoita jotka
karkottivat linnut tienoolta mutta aamuisin paikalta löytyi
kahlaajia sekä lokkeja. Luontopolun varressa pyöri pikkulintuja.
Niistä näkyi yleensä vain mustapäätaskuja ja töyhtökiuruja
(kuvista kun niitä joutui täällä määrittämään), piilossa
kähmi samettipää- ja heinäkerttuja. Hevosia täälläkin tuli
itsekseen polulla vastaan, taisivat hoitaa kasvuston lyhentämisen.
Alue oli periaatteessa suojeltu, katselukojuineen kaikkineen mutta
villit surffariporukat, irtokoirat ja vapaakävelijät olivat ihan
jokapäiväinen näky vaikkapa just piilon edessä, irtokoirat
pitkoksillakin. Muutaman videonkin noista taisin ilokseni ottaa.
(lokki, lokki, välimerenlokki...)
Aurinkoisella säällä oli tietysti
tarkoitus käydä katsomassa kuulua muuttoa salmen yli Afrikkaan.
Tuuli määrää täällä kaiken, alkuviikon se puhalsi lounaasta ja
lännestä, lopulla viikkoa se kääntyi itään ja kaakkoon.
Länsituulilla muuttoa tarkkailtiin kaupungin itäpuolella,
Algecirasista tulevan tien varressa on monta paikkaa joista
säännöllisesti miehitetyin oli Cazallassa. Sieltä näki lintuja
paljon mutta määrittäminen vaati usein kaukoputkea, päältä tuli
harvemmin muuta kuin pienempiä lajeja. Paikka oli meidän
kannaltamme vielä vilkkaan tien väärällä puolella joten sinne
päästäkseen oli käytävä vähintään pari kilometriä edempänä
erään kioskin pihalla kääntymässä, tie oli todella liian vilkas
ja mutkainen mihinkään inspiroituihin uukkareihin. Kääntöpaikka
oli itsessään sopiva staijailuun, Mirador del Estrecho nimeltään.
Siinä emme kuitenkaan muuttoa tarkkailleet vaan jos siihen jäimme,
kävelimme tien toiselle puolelle Observatorio del Cabriton
tarkkailupisteelle tai siitäkin edemmäs länteen aukeavan puuttoman
mäen rinteeseen. Tämäkin paikka oli miehitetty, paikalla kai
luonnonpuiston omaa henkilökuntaa laskemassa muuttajia aamusta
iltaan, harvemmin muita. Paikalta näki sitten isompaa lajistoa,
korppikotkia varsinkin mutta myös pikkukotkien muutto oli täällä
vilkasta. Rannassa pian Tarifan keskustan jälkeen piti oleman myös
hyvä tarkkailupaikka, jonka löysimme vasta kolmannella yrittämällä
kun osasimme kääntyä oikealle pikkutielle. Kaupungista piti sinne
johtaa kävelypolku mutta sitä emme onnistuneet koskaan alkua
pidemmälle etenemään ennen kuin vastassa oli joku piha.
( pikkukotka siinä, liekö sama nuorukainen jonka kasvamista pesässään kesällä netistä seurasimme...)
Vuorilla tuli myös käveltyä,
tietysti majapaikkamme lähimäen laidan luontopolku ensiksi, sitten
luoteen puolella Punta Paloman hiekkadyyneiltä Betisin vuorta
kiertävällä maisemapolulla ja lopuksi vielä Tarifan itäpuolella
tienvarressa olevan El Bujeon rinteillä. Joka paikassa oli
kiinnostavaa linnustoakin, joka mäellä tiaiset, tulipäähippiäiset,
etelänpuukiipijät ja nakkelit, La Penalla punapyitä, Betisillä
pikkukäpylintuja, El Bujeolla pyrstötinttejä ja nuori maakotka. El
Bujeolla näki muutenkin mainiosti petomuuttoa kävelyn lomassa,
aamusta kävelyä häiritsi hieman maastopyöräilijöiden ralli
mutta keskipäivän helteessä ei poluilla niitä enää ollut jos ei
lisäksemme muitakaan.
Kävelin pariin kertaan myös
majapaikkamme edustalla avautuvan Rio Jaran jokilaakson
peltoaukeilla, Seijan kanssa ja ilmankin. Tien varressa oli iso
karjatila ja sen käytössä lähes kaikki avomaa tien ympärillä.
Netistä huomasimme että tuolla tilalla kasvatetaan taisteluhärkiä ja esimerkiksi niitä härkiä
jotka lasketaan juoksemaan pitkin Pamplonan katuja nuorten miesten
perässä. Tila on kasvattanut niitä jo vuosisatoja. Laitumet olivat silmämääräisesti vain pystyyn
kuivunutta kivikovaa ohdaketta täynnä joten häristä tulee kai
aika karuja tuolla dieetillä, komeita kyllä olivat ja hyviä
juoksemaan. Lintujakin oli, töyhtökiuruja, harmaasirkkuja,
punapyitä, viiriäisiä ja heinäkerttuja, runsaiden varpusparvien
piristeenä pensasvarpusia kuten myös jo majapaikkamme vaiheilla.
Yli muutti tuollakin petolintuja ja myös katto- ja mustahaikaroita.
Syysen ensi, ruostepääskytkin poies kohta lensi...
Kun tuuli kääntyi vihdoin itään,
petolintuja alkoi näkyä paljon jo majapaikkammekin luona,
kilometrin päässä siitä olikin ihan virallinen tarkkailupiste,
Observatorio de Santuario, mistä näki hyvin paitsi pikkukotkia,
myös hanhikorppikotkia. Pikkulintuja, varsinkin pääskyjä ja
kiitäjiä näki myös tuosta hyvin. Kiitäjistä alppikiitäjiä oli
vielä jonkin verran muutolla, majapaikan lisäksi näimme vain yhden
sellaisen Cazallan muutontarkkailupaikalla, senkin kaukaa kun
lähimäen linnut menivät päältä.
Kun tien Tarifan itäpuolen rannalle
löysimme, piti kävellä rantapolkua tavoitteena Guadalmesi, mutta
kun Seijaan oli iskenyt kesäflunssa, jäi matka puolitiehen ja
palasimme takaisin polun alkupäähän missä oli hyvä virallinen
tarkkailupiste, Observatorio del Estrecho. Paluumatka oli kyllä
erikoinen. Tien varteen saapui muuan maasturi, siinä miehiä joista
yksi pukeutui sukelluspukuun ja vermeineen, muun muassa
harppuunapyssy, lähti kohti rantaa. Auto körötteli ohitsemme eikä
tervehtinyt, kunhan mulkoili, aika erikoista tuossa maassa. Kun tulin
paikalle, otin tuosta sukeltajasta pienen videopätkän ja kohta
alkoi takaa kuulua kova autontorven tööttäily ja kiroilu ettei saa
kuvata. No, päätimme poiketa polulta hieman karheikon puolelle kun
tuo auto palasi välittömästi takaisin ja pari äijää nousi
sieltä peräämme uhkailemaan. Heilautimme vain kättä ja jatkoimme
matkaa. Muutamaa minuuttia myöhemmin alkoi edestämme tulla vastaan
poliisiautoja. Eivät ne meistä piitanneet vaan jatkoivat noiden
miesten suuntaan, merellä näkyi tulevan matalalla helikopteri ja
pari poliisivenettä, samaan suuntaan. Kopteri jäi pörräämään
juuri sukeltajan yläpuolelle. Ihmettelimme että onpa täällä
varaa jahdata salakalastajia, mutta kun pääsimme observatoriolle,
perässä tuli pari poliisia taas yhdellä autolla, korttinsa
näytettyään pyysivät lainaksi kiikariani ja seurasivat sitten
miten poliisiveneet saattoivat satamaan erään pikkupaatin. Siinä
heidän mukaansa oli iso huumelasti ja tuolla operaatiolla kai
saatiin kiinni paitsi aineet, myös koko joukko pahiksia.
Observatorio del Cabrito
Tuon episodin jälkeen ehdimme katsella
muuttoakin. Pikkukotkat tulivat täällä aivan yläpuolelle,
kirsikkoina kakussa muutama isohaarahaukka ja mustahaikaraparvi,
kermana mehiläissyöjiä ja pääskyjä. Kuvia tuli paljon, linnut
täällä tulivat välillä ihan pään vierestä, varpushaukka
yritti kai jäädä hatulle istumaan.
Viimeinen päivä Tarifassa oli taas
lauantai. Kämpän tyhjensimme ennen kymmentä ja kävelimme vielä
puolitoistatuntisen kierroksen lähimaisemissa. Yhdentoista aikaan
alkoi petomuutto toden teolla ja päätimme lähteä palaamaan kohti
Malagaa. Tarkoitus oli katsella petomuuttoa vielä jossakin matkan
varrella, Cazallaa Seija toivoi, flunssaisena siinä ei tarvitsisi
kävellä. Mie nyt kuitenkin junailin meidät ensin kioskille ja
siitä Cabriton observatoriolle kun toivoin vielä isoja lintuja
näkeväni. Mukana pelkkä kiikari ja kamerana Coolpix lähinnä
videoita varten kiipesimme ylös. Siellä oli paitsi paikallinen
puistovahti kirjaamassa lukuja, myös joku englantilainen pariskunta.
Muutto oli erittäin hyvää, kai parasta koko retkellä. Rannassa
meni pikkukotkien parvia, niitä meni vuorellakin ja selvästi
Cazallaa kaukaa kiertäen. Korppikotkia näkyi hyvin, vielä kolme
yksittäistä pikkukorppikotkaa yksin tai muiden mukana itään
matkaten, niiden reitti meni aivan vierestä. Käärmekotkia muutti
paremmin kuin yhtenäkään päivänä, nytkin yksi isohaarahaukka ja
ylivoimaisesti parhaana nuori suomukorppikotka aivan suoraan päältä
vain muutaman kymmenen metrin korkeudelta itään. Kai saman linnun
olin nähnyt jo neljä päivää aiemmin samalla paikalla, tosin
paljon kauempaa, nyt sen tunnisti ihan paljain silmin. Kun rinteestä
löytyi pois lähtiessä vielä elämäni ensimmäinen rusotasku,
päivä oli tosi hyvä.
Malagaan tulimme niin ajoissa että
perinteiselle Guadalhorcen suistokierrokselle jäi hyvin aikaa. Auton
tosin epäluuloisena siirsin vähän tavallista kauemmas, meitä kun
jäi kyttäämään lähelle joku kai tyhjiä pulloja keräävä
rähjäinen tyyppi. Itse suistossa oli ihan eri lajistoa kuin mitä
retkellä tähän asti oli vastaan tullut, pikku-uikut, flamingot,
pitkäjalat, harjalinnut ja silkkikerttuset muiden mukana
retkilajeiksi kuten tietysti myös munkkiaratit. Ajatus oli kiertää
kaikki observatoriot, mie ehdotin että kuljetaan polkuja pitkin,
Seijan mielestä oikaisisimme jos kiertäisimme rantahietikon kautta.
Se olikin taas todella jännä valinta. Huomasimme nimittäin
pikapuoliin että paikalle oli kerääntynyt jo hyvä joukko
homonudisteja ja lisää taisi tulla koko ajan, sitä oli tosikiva
kompata kiikarit ja kamerat mukana loikoilijoita väistellen ja
lenkkarit täynnä löysää hiekkaa. No, onhan siinä hietikon laitaa kiertävässä aidassa ollut aina iso taulu missä kielletään tallomasta munia, mutta se on mielestämme viitannut aidan toisella puolella pesivien mustajalkatyllien munapesiin.
No, pois selvisimme ihan elävinä ja
autonkin saimme luovutettua kunnialla. Lentoa Suomeen jouduimme
sitten odottelemaan tavallista pidempäänkin koskapa tulomatkalla
koneessa oli pari häirikköä joiden hoito vei puoli tuntia ja
lähtevässä porukassakin yksi häirikkö viivästytti nousua vielä
vartin lisää. Sateisessa Suomessa olimme kuitenkin jo seitsemän
maissa ja kolean tihkun takia otimme taksin joka toi meidät kotiin
ennen puolta kahdeksaa.
***
Afrikka siellä takana siintää.
