(juhlaväkeä Teijon kansallispuistossa kodan edustalla, Jari eturyhmässä oikeanpuolimmainen )
Ikää tulee ja helpoin paikka huomata
se on käydä sukulaisten tai tuttujen hautajaisissa. Toiseksi
helpoin on käydä sukulaisten tai tuttujen syntymäpäivillä.
Harrastukseni alkuaikojen retkikavereista jo kesällä 70 vuotta
täytti Lähteenojan Jari, hän ei sentään juhlinut
syntymäpäiväänsä. Nyt vajaata kahta kuukautta myöhemmin samat
vuodet täyttyivät Karhumäen Juhanilla. Hän oli järjestänyt
juhlat lintuharrastustutuilleen ja tapojeni vastaisesti kävin miekin
siellä kun kutsun sain ja kuulin että Jarinkin siellä näkee.
Jari olikin Erja-vaimonsa seuranaan
kierrellyt kolmen viikon ajan kesällä kansallispuistoja etelästä
pohjoiseen kuten nykyisin tapanaan on ollut. Lintuja oli ollut
vähänpuoleisesti mutta maakotka sentään näyttäytynyt hienosti,
siten kuin sitä takavuosina aina kaivattiin. Merelle ei enää ollut
tänä kesänä lähtenyt, veneen kunnostaminen olisi vienyt paljon
enemmän aikaa kuin oli ollut käytössä. Retkeilytottumukset muuttuvat iän myötä ja yleisesti juuri veneily jää vähemmälle ja autoilu valtaa siltä tilaa.
(sankari keskimmäisenä )
Jussin rengastushistoria oli nähtävissä
juhlapaikkana toimivan kodan seinällä. Sen painopisteet olivat
tutut jo siltä ajalta kun miekin noilla rengastusretkillä mukana
olin, petolinnut, pöllöt, uuttukyyhky, korppi, palokärki ja
myöhemmin mukaan tulleina vaikkapa kurki, metsot ja merikotka. Siinä
samalla hän piti lyhyen katsauksen menneeseen, sekä henkilö- työ-
että harrastushistoriaansa, seikkaperäisempi selvitys olisikin
vienyt varmasti koko päivän. Henkilöhistoriaa havainnollistivat
paikalla ollut perhe ja veljet. Pojalta kuulimme myöhemmin
läheisellä sääksenpesällä käydessä että puussakiipeilyssä
sukupolvi on vähitellen vaihtumassa nuorempaan ja poikaset
käsitellään nykyisin useimmiten maassa.
(sääksen pesää katsomassa )
Paikalla oli paljon väkeä, keski-ikä
silmänvaraisesti arvioiden omaani selvästi korkeampi. Se yllätti
miten harva miut enää tunnisti. No, yhteiset retkemme Jussin kanssa
loppuivat jo 35 vuotta sitten ja monia jotka mie tunnistin en ollut
nähnyt vielä pidempään aikaan. Joukossa oli kuitenkin monta
sellaista jotka ovat tavanneet miut myöhemmin ja jos he kerran eivät
enää tunteneet tai olleet tuntevinaan, onhan väärin miunkaan
sanoa enää tuntevani heitä.
( Puolakkajärven kuikka, tämänhän mie oikeastaan halusin nähdä ja kuvata )
