15.4.2019

Metsästäjä-keräilijän kevättä



( sepelkyyhkypari oli sunnuntaina pesällään tässä naapurustossa )

Tämä kevät on ollut periaatteessa samantapainen kuin nuo vuosikymmentenkin takaiset. Mitään voimakkaita lämpövirtauksia ei ole ollut, enimmäkseen korkeapainetta joka on lämmittänyt päivällä ja pitänyt yöt koleina. Oma retkeilykin on muistuttanut takavuosien tapaa eli lähiympäristössä olen aika tarkkaan pysytellyt enkä ole mitään bongaamassa käynyt. Kun täällä pääkaupunkiseudulla kuitenkin asuu, löytyy kaikenlaista muiden toimesta hyviksi tunnetuilta lintupaikoilta ja siten oma lista on kyllä pidempi kuin takavuosina.


Peruslajisto on tullut minua vastaan suunnilleen samoihin aikoihin kuin ennenkin, esimerkiksi silkkiuikku ja västäräkki neljäs huhtikuuta, nokikana viides päivä, punajalkaviklo seitsemäs, jouhisorsa kymmenes, peukaloinen yhdestoista, rautiainen kahdestoista, kulorastas kolmastoista ja niin edespäin. Takavuosia aiemmin on vastaani tullut vaikka ruskosuohaukka kymmenes, tiltaltti yhdeksäs ja kivitasku seitsemäs päivä. Tavallista myöhemmin olen havainnut ensimmäisen selkälokin, vasta neljästoista huhtikuuta, ja vihervarpuset, yhdeksäs päivä. Muut ovat kyllä nähneet noita paljon minua aiemmin, toisin kuin joskus muinoin Salossa tai Imatralla, en täällä onnistu enää juuri ensihavaintoja tekemään, vastassa on satamäärin aktiivisempia komppaajia ja staijareita.



( Vantaan metsähanhihuippu meni jo viikko, pari sitten )



Harrastuksen pääpaino onkin ollut muualla. Kävellyt olen ahkerasti, vähän kuten takavuosina. Päivittäin tulee kolmisentoista kilometriä lenkkiä kevyesti, ja kesä-heinäkuun vaihteesta tähän päivään on puhelin rekisteröinyt jo reippaasti yli viisi miljoonaa askelta, noin 3700 kilometriä puhelimen käyttämän ohjelman mukaan (Googlen kilometrilaskuri näyttää kyllä jo noin 4000 kilometrin lukemaa). Siinä sivussa kulkee enimmäkseen kiikari ja kamera, kaukoputki on jäänyt vähälle käytölle kuten joskus harrastuksen alkuvuosinakin. Harvinaisuuksia tulee poimittua jos joku niistä paikalla mainitsee, kuten Viikissä mustaleppälintu ja mustapyrstökuiri. Spontaaneja löytyy enää harvoin.



Takavuosiin verrattuna linnusto on muuttunut paljon. Hanhia tai joutsenia ei näkynyt muinoin juuri lainkaan, nyt sopivin paikoin tuhansia hanhia. Nuo ovat jo jättämässä pääkaupunkiseudun kun tulvien painopiste siirtyy nopeasti kohti pohjoista. Joutsenista tänne ovat jäämässä vain pesijät, täällä Vantaallakin viereisen golfkentän sulaneessa lammessa laularit parittelivat juuri toissapäivänä ja Länsi-Vantaalta sikäläisen parin riiustelusta oli laitettu kuva jopa paikallislehteen. Merikotkia näkyy tarvittaessa päivittäin, Espoon puolen Matalajärvellä on ollut pitkään jopa kuusi paikallista lokkien kanssa ruokailemassa happikadon tappamilla kaloilla joita löytyy rannan sulaneista reunoista. Nyt jäät ovat häviämässä koko järveltä ja vesilinnut valtaamassa paikkaa. Meri on ollut avointa rannan lahtia myöten jo jonkin aikaa ja sen myötä isokoskelot ja muut keväänkärkkyjät siirtyneet täältä pohjoisemmas ja idemmäs. Harmaahaikarat ovat palanneet pesilleen ja tänä keväänä tuntuu Vanhankaupunginlahden Klobbenille tunkeutuneen myös iso merimetsoporukka, joka kentien paikkaan tykästyttyään tuhoaakin sitten saarelta puuston kokonaan.



***



( ennen tämän näki kerran vuodessa, nyt monta kertaa päivässä )

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.