Lintuja vihoistani CXLIV

Vuonna 1989 olin tammikuun neljäntenätoista juuri selvinnyt vajaan viikon reippaasta kuumetaudista. Sopivasti, sillä sovittuna oli lähtö Turkuun, Sepon kanssa piti kiertämän sikäläisiä lintupaikkoja. Aamulla herättyäni oli perjantai-illan vesiräntäsade laantunut, lämpöä parin asteen verran, pilvistä ja hieman vielä tihkuistakin.

Kunnolla pynttäytyneenä lähdin kello 6:40, ensin tankkaamaan auton ja sitten Turkuun missä olin joskus hieman ennen yhdeksää. Sää oli poutaantunut, joskin yhä pilvinen. Lähdimme Turun keskustasta ensiksi Naantaliin, Ukko-Pekan sillalle. Sen alla sulassa viihtyi runsaat sata heinäsorsaa, isokoskelo, telkkä ja muutama harmaalokki. Merimaskuun päin mennessä Särkänsalmen sillan sulassa oli sitten jo nokikana, isokoskeloita ja harmaalokkeja selvästi enemmän.

Naantalin satamassa oli heinäsorsien joukossa yksi kyhmyjoutsen, lokkien joukossa viitisen kalalokkia, urpiaisia pikkuparvi ja peräti 650 keltasirkkua varpusten, naakkojen ja pulujen lisänä. Ruissalossa piti tietysti käydä. Kasvitieteellisestä puutarhasta poimimme listalle närhen, Kärjestä palokärjen, käpytikan, vihervarpusen ja puukiipijän. Mereltä ei uutta listalle tullut. Paluumatkalla Honkapirtillä huomasimme odotetun harmaapäätikan ja kymmenen närheä lisää. Länsisatamassa oli runsaasti harmaa- ja kalalokkeja, heinäsorsia ja variksia ja etäämmällä kolme pikkulintua, joita epäilimme pajusirkuiksi, jätimme kuitenkin määrittämättä.

Topinojan kaatopaikalle tultuamme oli kello jo kahden maissa. Komppasimme esiin kottaraisia, peippoja, järrejä, pikkuvarpusia ja hempon. Kiire tässä alkoi kuitenkin olla ja jatkoimme Saloon päin. Halikonlahdella oli paikalla kyhmyjoutsen ja kolme kesäistä poikasta, rannan pensaissa lapinharakka. Asemapuiston tarkistimme turkinkyyhkyjen toivossa mutta turhaan, taisi olla jo liian myöhäkin. Räntääkin alkoi taas taivaalta sadella iltaneljän maissa. Puoli viiden aikaan jätin Sepon Kilinkadulle ja lähdin ajamaan kotia kohti. Vantaalla olin sitten kymmentä yli iltaseitsemän, sade oli jäänyt taakse eikä kuumetautikaan herännyt tuosta retkestä uudestaan.

***