Lintuja vihoistani LXXVI

Vuonna 1988 heinäkuussa jatkui edelleen iltaretkeily Länsi-Vantaalla lähilinnuston pesintöjä etsien ja seuraillen. Kahdeksannen päivän iltana kävelin Martinlaakson länsipuolella. Raappavuorella oli sekä sirittäjällä että pajulinnulla lentopoikueet, viitisen punakylkirastasta lauloi joten vielä riitti mahdollisuuksia kakkospesintöihin. Helteet olivat hellittäneet hetkeksi, 23 asteen lämpö riitti hyvin, taivas oli yli puoleksi pilvinen ja hetken tuli heikosti vettäkin.

Varistonniityn tienvarren pajulinnupesässä oli poikue vieläkin lähtökuopissa, kahden parin poikaset olivat jo lennossa. Punakylkipari hätäili ruokaa suussa joten poikasia oli piilossa lähistöllä. Keltasirkkupari käyttäytyi piilotellen, hömötiaispari varoitteli reunametsässä ja parikin talitiaispoikuetta seikkaili jo puiden oksilla. Yhden sylvia-lajin, ilmeisesti mustapääkertun, pesän löysin mutta tuhottuna.

Yhdeksäntenä päivänä fillaroin Petikon suunnalla kolmen tunnin ajan. Pellonreunan mustarastaiden poikaset olivat onnistuneesti siirtyneet maastoon. Talitiaisella ja pensaskertulla oli myös lentopoikueet. Sepelkyyhkyjä oli jo viidentoista linnun parvi puronvarren lepikossa. Vehkalammin täyttiksen laidassa varoitteli kivitasku. Kuntopolun parkkiksella päivysti pikkulepinkäispari poikineen. Ringin pellon ja jousiammuntaradan välisessä metsässä oli lehtokerttu saanut poikasensa lentoon, tiltaltteja lauloi kolmella reviirillä, punakylkirastas paimensi poikuettaan. Ainakin kolmesta pöntöstä olivat talitiaispoikueet maailmalla, käpytikka varoitteli, mustapääkerttu lauloi. Närhi seurasi laillani pesijöitä mutta olin toivottavasti sitä onnekkaampi yllättäessäni laulurastaan juuri pesästä lähtenyt poikue josta sain kiinni kaksi jäsentä renkaisiin. Pyykin lähti lentoon kuusitiheiköstä. Ehkä närhellä oli sittenkin ollut onnea kun seuraavaksi löysin rautiaisen tyhjennetyn pesän. Töyhtötiaisen lentopoikue oli jo itsenäistymässä. Toisenkin laulurastaspoikueen löysin mutta nämä olivat jo liian hyviä lentämään. Metsän laidasta huomasin vielä kaksi laulavaa mustapääkerttua.

Palasin kotiin Variston kautta. Eilen seuraamani mystisen punakylkirastasparin pesä löytyi nyt, tyhjänä, pojat maastossa. Korvaukseksi keksin laulurastaan pesän, sisällä kolme pikkuista poikasta ja yksi muna. Tässä voisi olla tarkistettavaa muutaman päivän päästä. Päivä oli kuten edellinenkin, lämpöä 24 astetta, pilviä ajoittain, tuuli länsiluoteesta yltynyt. Ensimmäinen haarapääskypoikuekin näkyi langalla istumassa.

Kymmenentenä päivänä ulkoilin taas runsaat kolme tuntia Petikon suunnalla. Ensimmäiseksi piti pysähtyä tielle kuolleen linnun luo, se oli pensastaskun poikanen ja sillä oli vajaat kolme viikkoa sitten laittamani rengas jalassaan. Auto oli sen yli ajanut hiljattain, vielä eilen se ei siinä ollut. Kotona myöhemmin tarkistin että olin rengastanut sen 20.6. seitsemänsadan metrin päästä lenkkipolun parkkipaikan läheltä.

Lämpö oli noussut jo hellerajan yli, tuuli kääntynyt lounaaseen ja vaimentunut, pilvet harventumassa mutta silti taivaalta tuli pikkuinen sadekuuro iltakahden aikaan. Fillaroin Friimetsän laitaan ja sen pohjoislaidasta yllätin hirviparin. Lentopoikueita linnuilla oli paljon, peipolla pari, harmaasiepolla, punakylkirastaalla, laulurastaalla, tali- ja sinitiaisella. Rautiainen lauloi. Peipolta löysin pesän missä oli poikasiakin, tosin vain yksi, muut olivat vieressä maastossa ja niistä sain pari kiinni sekä renkaisiin. Pikkutikka huuteli puronvarressa. Pari laulurastaan pesää löysin tyhjinä, poikaset ilmeisen onnistuneesti lähteneet maastoon. Maastossa on kuitenkin vaaroja, niistä osoituksena huomasin kuoliaaksi tallatun laulurastaan pojan, hirven polulta. Jousiammuntaradan takaa löysin ainakin kolme peipon lentopoikuetta ja pari varoittelevaa laulurastasta lisää. Radan lähellä pikkulepinkäinen oli edelleen reviirillään.

***