Viisi vuosikymmentä sitten LIII

( punasotkakoiras harvinaistuu )

Huhtikuun kuudentena vuonna 1968 satoi iltasella räntää. Lämpö oli asteen plussalla ja tuuli lounaassa, taivaallakin vain kuuropilviä joten aurinkokin pääsi välillä esiin. Puolentoista tunnin visiitin tein taas Vuohensaarentietä Halikonlahdelle.

Keskustassa oli jo räkättejä, vihervarpusia, peippoja, mustarastaita ja laulava punarinta. Punatulkkukoiraskin näkyi lähellä kotipihaa. Halikonlahdella vastaan ottamassa oli tuulihaukka altaiden niityn yllä, altaiden sulaan oli tullut heinäsorsien ja tavien lisäksi neljä punasotkaa ja seitsemän nokikanaa. Katkiluodon peltojen yli lensi ensimmäinen kuovini, tosin räntää pakoon lounaaseen. Muuten illan räntäkuuro ei saanut pakomuuttoa aikaan.

Seitsemäntenä päivänä viihdyin ulkona yli seitsemän tuntia, vakiokierroksiani tein keskustassa, Vuohensaarentiellä ja vedenpuhdistusaltailla, Toravuorta kiertäen ja Hämeenkyläntien kautta Merikulmallakin käyden. Päivä oli lämmin, kymmenisen astetta päivällä, tuuli iltapäivällä reipasta lounaan puolelta. Aamun pilvet hävisivät pian ja jäljelle jäi ohutta yläpilveä, kaikkiaan hyvin keväinen sää.

Lajeja näin päivän aikana enemmän kuin vielä kertaakaan sen vuoden aikana, 39. Halikonlahdelle oli tullut kevään ensimmäinen niittykirvinen. Keskustan yli muutti kahdeksantoista kurjen parvi. Toravuoren luona oli kahdeksan uuttukyyhkyn parvi, Hämeenkylän tiellä ylitseni lensi tilhi.

( siinä vanha kuva nuolihaukasta )

Tuulihaukkoja oli vedenpuhdistusaltailla tuttu yksilö ja sen lisäksi pariskunta myös Viitanmäellä. Viitanmäen tuulihaukkojen lisäksi siellä pyöri myös nuolihaukka. Sitä nyt ei kukaan uskonut tuolloin eikä ole uskonut myöhemminkään mutta minkä määritin, sen määritin kuten eräskin Eelis Raritet laulaa. No, tämä taisi nyt kuitenkin osua tuollaiseen lämpöaaltoon joka etelästä tuli joten kyllä se miulle kelpaa.

Yhdeksäntenäkin päivänä oli kymmenkunta lämpöastetta, tuuli etelässä ja taivas ohuen yläpilven peitossa. Iltapäiväkierros Halikonlahdelle tuotti nyt 32 lajia. Keväälle uusia olivat västäräkki, kalasääski ja hiirihaukka tai piekana, värejä en nähnyt kun se kaarteli kaukaa lahden vastarannalla.

Lämpö oli tuonut lahdellekin lintuja, sepelkyyhkyjä oli sata, uuttukyyhkyjäkin heti viisikymmentä, tuulihaukkoja nyt kaksi paria. Myös vesilintujen yksilömäärät olivat kasvaneet vaikkei uusia lajeja ollutkaan tullut. Kuovikin oli tullut reviirilleen vedenpuhdistusaltaiden niitylle.

Vuoden lajimääräni oli kasvanut nyt kuuteenkymmeneenviiteen. Kevään kehitys oli ollut nopeaa kun se kerran käynnistyi.

***

( kevätuuttareita )