Kuudentena kolmatta vuonna 1978 ehdin
myös käymään Halikonlahdella. Sää ei suosinut, jatkuva
räntäsade teki havainnoinnista haastavaa, lämpö oli noussut
kolmeen plusasteeseen joten kevättähän tämä enteili. Tulin
Vuohensaaren tietä puhdistamoaltaille. Rautatieaseman
linturuokinnalla pyöri 250 keltasirkun parvi joka oli paikalla vielä
iltapäivälläkin kun taas lähdin kohti Helsinkiä. Tien varressa
oli odotetusti variksia ja naakkoja, niin myös Katkiluodon
pelloilla. Varisparvessa siellä oli mukana myös tunturikiuru,
mahtoiko olla kaksikin, varmaksi en saanut. Tali- ja sinitiaiset,
harakat, punatulkut ja viherpeipot olivat vilkkaita, kevättä kai jo
ilmassa rännänriekaleiden seassa.
Halikonjokisuulla päivysti taas
lapinharakka. Peltojen poikki suunnistin Joensuun kartanon
puistotielle, sillan luona lauloi tikli tiaisten seurana. Käännyin
puistoon, fasaaneja oli kuusiaidan katveessa, tiaisia pitkin matkaa.
Puiston keskiosista löytyi levolta kanahaukka, punatulkut hyrisivät,
närhi rääkäisi ja puiston pohjoispäässä staijaili päivän toinen
lapinharakka.
Jatkoin Iilikenmäkeen, siellä oli
urpiaisparvi ja peippo. Viurilan kartanolla oli tiaisten, tulkkujen
ja keltasirkkujen lisäksi varpusia. Käännyin Halikon aseman
suuntaan, metsätaipaleella kuului pari hippiäistä, asemalla taas
oli pari urpiaista keltasirkkujen ja varpusten lisänä. Kirkolla
huomasin vain muutaman tiaisen eikä paluu puistokujaa myöten
Joensuun kartanolle tuonut niiden lisäksi kuin keltasirkkuja ja pari
punatulkkua. Oli aika lähteä verkalleen Saloon ja siitä edelleen
Helsinkiin.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.