Tänään kävin ensialkuun Viikin hulevesialtailla kuvaamassa tavia joka siellä on viihtynyt jonkun aikaa heinäsorsien joukossa.
Tuota olen joskus ihmetellyt miten tavin siipi välkkyy toisinaan sinisenä
ja perättäisessä ruudussa taas tutun vihreänä, sama näkyy myös pään sivujen vihreässä juovassa. Katselukulma ratkaisee, hieman tuo ehti välillä kääntyä.
Pakko olikin sillä uhka lähestyi jo altaan penkan suojassa.
Se lensi suoraan sorsaparveen joka kulman takana ei sitä osannut odottaa
mutta saaliitta jäi tällä kertaa lähimetsän paikallinen kanahaukka. Muuten kuvaustilanteessa kolmesatanen oli ihan liian pitkä putki, haukka teki kaarroksen edessäni alle viiden metrin päästä.
Kiertelin eri puolilla Vanhankaupunginlahtea ja viimeksi tulin sitten Vanhankaupunginkosken lähelle Verkatehtaanpuistoon. Sulassa talvehtii jo toista kertaa luhtakana. Sitä kyttäävät bongarit ja kuvaajat lähes herkeämättä, mutta nyt sattui tuuri ettei juuri ketään ollut paikalla, mitä nyt joku koiranulkoiluttaja kusetti rakkiaan ihan linnun piilopaikan tuntumassa.
Näin mie kuitenkin sen linnun kun se tuli häiriöiden jälkeen esiin piilostaan. Tosin heti kun pysähdyin kävelytiellä sitä kuvaamaan, se suunnisti takaisin kätköönsä. Siellä se varmaan odottaa yötä ja ruokailurauhaa, sillä heti tuli paikalle taas joku pitkän putken kantaja joka parkkeerasi itsensä lätäkön laidalle odottamaan.
Tapaus on peräti erikoinen henkilökohtaisesti. En ole nimittäin koskaan ennen kuvannut tuota lajia, ja toisaalta tämä havainto tuotti miulle siitä ässähavainnon eli helmikuu oli vuoden viimeinen kuukausi jolta havainto tästä puuttui. Tuskin mikään muu laji ehtii enää miulla ässäksi asti ennen kuin siitä kuvan saan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.