Kuuden tunnin kuntolenkki

( vielä kuulen hippiäisen )





Sunnuntaina kävin laskemassa taas Suomusjärven vakiolenkkini. Lauantain vesisateet olivat loppuneet lämpötilan pudottua pari astetta pakkasen puolelle. Kun lähdin ennen aamukahdeksaa ajamaan länteen, Espoossa satoi reippaasti lunta. Lahnajärvellä ei satanut, taivas oli kyllä paksussa pilvessä joka roikkui kovin matalalla, vain muutaman kymmenen metrin korkeudessa. Pakkasta oli asteen verran, tuuli heikkoa. Kymmenen maissa alkoi taivaalta putoilla pieniä lumihiutaleita ja tuulikin yltyi kohisemaan puiden latvoissa. Maassa oli kuitenkin lunta vain värin verran eikä sitä satanut siihen päivän mittaan ehkä senttiä enempää.



Varttia vaille yhdeksän lähdin reitille, ja heti aluksi tienvarsimäntyjen latvoista laskin kymmenen räkättiä. Jo parkkialueella olin huomannut tali- ja sinitiaiset ja kuullut ainakin yhden pikkuvarpusenkin. Metsään tullessa listoille nousi käpytikka, ylilentävä urpiainen, metsätiaiset, hippiäiset ja joku käpylintu jonka äänen kuulin männiköstä. Yli lensi myös varis ja punatulkku.



Peltoniementietä kulkiessa Varesjärven takaa kuului palokärjen huuto, tiaisia oli edelleen mukavasti. Lähellä Rautalammia listalle nousi myös pohjantikka, taitaa olla ensimmäinen tämäntalvisissa laskennoissa, neljä vuosikymmentä sitten lajia näki reitillä vähän väliä. Matkalla Oksjärvelle tuli vastaan vihdoin korppeja. Niiden puuttumista olinkin jo ehtinyt ihmetellä ja miettiä, oliko etäämpänä käynnissä olevalla jänisjahdilla jotain osuutta asiaan. Hippiäiset, hömötintit ja töyhtärit vahvistivat lukemiaan.



Oksjärven tienoilta alkoikin sitten reitin asutusosuus. Yllättävän hiljainen se alkuun oli, ehdinkin jo harmitella valinneeni varmaan väärän päivän. Kettulan paras ruokintapaikka oli kuitenkin antoisa, siltä listasin mukaan mustarastaan, viherpeippoja, järrejä, kuusitintin ja vihdoin myös keltasirkut. Urpiaisia oli paikalla myös kunnon parvi. Harakoita ja pihatiaisia näkyi muidenkin talojen pihoilla.



Pirtintietä lähdin palaamaan Lahnajärven suuntaan. Metsästä nousi esiin neljäntoista tilhen parvi, muuten oli hiljaista aivan Lahnajärven pohjoispäähän asti. Siellä huomasin teeriparven puiden latvoissa lähellä paikkaa missä näin niitä vuodenvaihteessa. Seitsemäntoista niitä nyt oli. Samassa yli lensi naakkaparvi ja kohta toinen. Säikähdin ajatusta että naakka olisikin yllättäen reitin runsain laji. Se mahdollisuus kaatui seuraavan talon pihassa missä pyöri iso keltasirkkuparvi. Pari naakkaakin oli pihalla, myös parvi variksia ja harakoita.



Lahnajärven kylän talojen luona pyöri sitten tali- ja sinitiaisia, nekin nostivat lopulta edustustaan. Loppusuoralla osasin odottaa nyt koskikaraa järven laskuojassa ja lauloihan se taas siinä. Järvellä oli linja-autollinen pilkkijöitä, lähdössä jo pois kanssani samoihin aikoihin. Joku sintti oli varmaan jäälle jäänyt kun pari varista niitä siellä vahti.



Vaisusta alusta huolimatta reitin tulos oli erinomainen. Lajeja huomasin 25 ja yksilöitä peräti 493. Kärkitilan vei keltasirkku 119 linnulla mutta naakka kiilasi kakkoseksi 86 yksilöllä. Talitiaisia oli 62 ja urpiaisia 61. Metsälinnuista ykköseksi nousi hippiäinen 18 ja kakkoseksi teeri 17 linnulla, painossa vain taitaa olla ero toisin päin. Käpytikkoja oli 12, korppeja sekä töyhtötiaisia 10 ja hömötinttejä 8. Metsälinnusto tuntuu olevan vähissä mutta pihalintuja riittää.



***

( käpytikan hyvät laskentatulokset jatkuvat )