Satakielestä otin tavan mukaan kuvia laulavista ja varoittelevista emoista, mutta myös pari kertaa eteen osui näitä lentopoikasia.
Tämäkin satakielinuorukainen vilahti pian kuvan jälkeen takaisin pusikon uumeniin.
Sinirinta alkaa olla harvalukuinen muutolla, tämä koiras nousi hetkeksi ruoikon sisältä näyttäytymään
ja näyttää muuten aika eksoottiselta tuossa pikaotoksessa kun häviää takaisin kasvustoon.
Vuoden ainoa kerta kun sattui pilkkasiipi kuvausetäisyydelle, naaraita oli kaksi, tässä toinen niistä.
Uiveloita kuvasin myös vain kerran, silloinkin kännykällä kaukoputken läpi. Siitä huono kuvan laatu.
Isokoskelo perinnebiotoopissaan kosken kuohuissa
ja kohta lennossa takaisin ylävirtaan.
Tukkakoskelopoikue harrasti kimppakalastusta saaren rantakivikossa.
Västäräkki on vuodesta toiseen kuvaajan kestosuosikkikohde. Tämä kylpee
ja kunnolla.
Sitruunavästäräkkinaaras syyspuolella, siitä ja poikueesta tuli kuvia pitkin heinä- elokuuta.
Keltavästäräkistä kuvia tuli myös vasta syysliikehdinnän jo alettua.
Muutaman kerran piti yrittää lentokuviakin.
Punapäänarskusta piti lähteä yrittämään kuvia Saloon kevällä, naaras peesasi heinäsorsakoirasta
ja oli välillä yksinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.