Viisi vuosikymmentä sitten XXXVIII

Marraskuun lopulla vuonna 1967 oli edelleen harvakseltaan mahdollisuuksia linturetkiin. 23.XI kävin aamupuolella Halikonlahden altailla lyhyellä käynnillä. Pakkasta oli kolmisen astetta, taivas lähes pilvetön ja tuuli heikkoa pohjoisesta, talven merkkejä siis.

Kuuden laulujoutsenen parvi lensi altaiden yli lounaaseen, kaarsivat pienen kierroksen Viurilanlahden puolella mutta jatkoivat pysähtymättä matkaansa. Taisi olla vasta sen vuoden kolmas havainto lajista, sen verran harvinainen laulujoutsenkin vielä tuohon aikaan oli. Altailla oli vielä sulaa, siinä pari tukkasotkaa ja tusinan verran telkkiä, polttokaatopaikan kulmassa kaksi kottaraista ja vieressä altaiden puolella kahdeksan nokikanan parvi. Paikalliset kolme nokikanaa olivat saaneet lopulta jostakin uutta seuraa. Ilmeinen tavi nousi altailta ja lensi Viurilanlahden puolelle. Salonjokirannassa oli peippo sekä punatulkku. Kaikkiaan käynnillä huomasin 18 lajia.

Viikonloppuna 26.XI tein hieman pidemmän kierroksen, nytkin aloitin Vuohensaarentieltä ja altaiden kiertämisellä. Lämpötila oli taas plussan puolella, tuuli etelässä ja taivas pilvessä.

Kottaraisia oli nyt kymmenkunta naakkojen joukossa. Lapinharakka oli tullut ykkösaltaan Vuohensaarentien puoleiseen kulmaan. Altailla oli edelleenkin avovettä, siinä viisi telkkää ja yksi heinäsorsa. Kaatopaikoilla parveili harmaalokkeja, niiden joukossa yksi kalalokki.

Kävin myös Kärkän puolella metsäkierroksella. Tiaisten lisäksi sieltä löytyi puukiipijä ja hippiäinen. Räkättikin oli paikalla. Kahdeksan käpylinnun parvi lensi Kirkonmäen yli. Lajimäärä oli lähellä edellisretken tulosta, yhdeksäntoista.

Seuraavana päivänä 27.XI tein edelleen saman kierroksen paitsi että jatkoin vielä Sirkkulaan Ilmusmäelle ja Pettilän kautta kotiin päin. Pakkanen oli tullut takaisin, pilvet taas kadonneet. Tuuli oli maan tasalla olematonta mutta kun kiipesin maisemia katsomaan Ilmusmäen kolmiomittaustorniin, siellä tuntui puhaltavan kaakosta. Aamun pari pakkasastetta olivat iltaan mennessä lauhtuneet yhteen plusasteeseen.

Altaiden sulassa oli nyt neljä heinäsorsaa ja seitsemän telkkää. Nokikanat olivat kadonneet heti kun ne vihdoin saivat matkaseuraa. Kottaraisia näkyi nyt kolme kaatopaikan kulmilla. Viherpeippo näkyi Vuohensaarentien varressa mutta muuten siellä oli hiljaista.

Ilmusmäen kierroksella löytyi perinteisiä metsälintuja, töyhtötiaisia, hippiäisiä, käpylintuja, palokärki. Kanahaukka tuli Toravuoren suunnalta Ilmusmäen laitaan, mistä sen säikytin lentoon ihan muutaman metrin päästä. Pettilän tien varressa oli myöhäinen punakylkirastas. Retkellä huomasin myös kaksi mustarastasta joten taisi olla hieman marjasyksyn merkkejä. Reitin pidentäminen pidensi myös lajilistaa, nyt näin 23 lajia.

Marraskuun viimeisenä päivänä pistäydyin Halikonlahden altailla vain todetakseni että altaat ja suuri osa Viurilanlahdesta oli saanut jääpeitteen. Vesilintuja ei enää näkynyt.

***