Lintumuisteluita LXXXVIII

Vuonna 1993 syyskuun kymmenentenä oli perjantai. Töissä olin puoleenpäivään. Eväiden hankintaan, ja samalla muun perheen vajaan viikon ruokien hankintaan, oli aikaa suunnilleen tunti, minkä jälkeen pakkasin ja kasasin retkivarusteet ajoneuvoon. Kun vielä vähän söinkin, olin valmis lähtemään Salon suuntaan varttia vaille neljän iltaruuhkaan.

Sää oli aurinkoinen ja kylmä, liikenteessä kuskit kuumia, viikonloppuruuhka oli pahimmillaan ja muutama auto tuntui kilpailevan toistensa kanssa hengestään välittämättä.

Lähteenojan Jarin pihalle saavuin joskus viiden jälkeen ja pian perääni saapui Sällylän Seppokin. Kolmistaan lähdimme kahdella autolla Västanfjärdiin Jarin mökille, missä Atlanta odotti. Perille saavuimme iltaseitsemältä, vielä valoisassa illassa ehdimme saada viitisentoista retkilajiakin, parhaimpina harmaapäätikka ja peukaloinen. Sauna lämmitettiin ja löylyihinkin päästiin illan pimetessä ja viiletessä. Hyttysten toinen sukupolvi jaksoi vielä sinnitellä ympärillä ja lopuksi vielä paatissakin kun seurailimme hiljenevää iltaa.

Lauantain 11.9. aamuherätykset olivat leppoisan aikataulun mukaisesti aamuseitsemältä. Linnut olivat aktiivisia ja kun yö oli ollut viileä, varpaansa palelluttaneita riitti taivaalla etelään yrittämässä. Kuusitiaisia näkyi jo muutama parvi muutolla, tikoista jokunen käpytikka ja eilinen harmaapää. Palokärkikin huusi jossakin kauempaa.

Ajoon päästiin varttia vaille yhdeksän ja heti merelle päästyä vastaan tuli vaeltava kuusitiaisparvi. Taalintehtaan tienoilla näkyi kurkiparvikin ja pari petoa, varpushaukka ja nuori mehiläishaukka. Suunta oli kohti Kuggskäriä kun tuuli tuntui suosivan. Merimetsoja näkyi lähes viisikymmentä Örön ympäristön kareilla ja luodoilla.

Perillä Kuggskärillä olimme puolilta päivin. Kylmänpurkauksessa saatiin toveittain pieniä sadekuurojakin, niiden lomassa kiertelimme saarta. Merimetsoja näkyi täälläkin ja veneen vieressä tuntui viihtyvän varsin kesy nuori kapustarinta. Hieman kauempana saaressa piilotteli vielä punavarpunenkin, joka tosin roikutti hiukan toista siipeään. Varpushaukkakin näkyi, joten innostuin virittämään saaren luoteisnurkkaan neljä petoverkkoa. Useasti niiden viereen istahti varpushaukka lepäämään mutta kiinni yksikään niistä ei jäänyt. Iltasella kokosin verkot kiinni. Merikotkakin saaressa kierteli mutta sitä ei verkkoon taida saada millään konstilla.

Pojat virittelivät nuotion rantakiville ja käristivät makkaraa pimeään asti. Veneellä jouduimme pitämään perinteiset ankkurisulkeiset taskulamppujen valossa kun tuuli oli saanut ankkurin pettämään. Taivaalta kuului harvakseltaan muuttavien punakylkien ja punarintojen kutsuja.

***

( kuvat syksyn 1977 Kuggskärin retkiltä )