Lintumuisteluita LXXXVII

Vuonna 1973 syyskuun yhdeksäntenä retkeilin Salon Halikonlahdella, seurana osan aikaa Karhumäen Jussi ja Korvenojan Pepe. Tiklejä oli pitkin matkaa Vuohensaarentien varressa kun kuljin kohti altaita. Saostuskaivolietteen kaatoaltaiden reunoilla oli neljä sinirintakoirasta, altaiden yllä vielä törmäpääsky, Salonjokisuulla rautiainen ja joen toisella puolella Taka-Kärkänmäellä huuteli palokärki.

Seitsemäntoista haapanan parvi muutti lahden yli lounaaseen, Viurilanlahden paikallisten sorsien joukkoon oli tullut taas yksi albiino heinäsorsa. Niitä näkyi monena syksynä Halikonlahden sorsien joukossa. Isokoskelonaaras kierteli myös lahdella.

Petolinnuista ensiksi huomasin paikalliset kaksi ruskosuohaukkanuorukaista, muutolla huomasin ensiksi kaksi naaraspukuista sinisuohaukkaa menossa lounaaseen varttia vaille yksitoista. Kymmenen minuuttia myöhemmin perässä meni varpushaukka ja viisi minuuttia sen jälkeen kolmen varpushaukan porukka. Edelleen varttia myöhemmin lahdella käväisi paikallinen kanahaukka saalista etsimässä.

Viurilanlahdelle ehdittyäni lietteeltä nousi ilmaan kaulushaikara, noin kolmenkymmenen metrin päässä miusta. Pienen näytöskierroksen jälkeen se laskeutui sadan metrin päähän keskelle ruoikkoa, koko ajan sitä seuraili toinen ruskosuohaukoista noin perstuntumassa.

Kahlaajat oli tietysti laskettava muistiin. Olikin mainio kahlaajapäivä, peräti neljätoista lajia lahdelta löytyi. Oli tundrakurmitsa ja kapustarinta, pikkutyllikin vielä kolmenkymmenen tavistyllin joukossa. Sirrejä oli mukavasti, suosirrejä 50, pikkusirrejä 40, kuovisirrejä kuusi ja lapinsirrejä kolme. Suokukkoja tietysti oli eniten, kaksisataa, taivaanvuohia 20. Liro, sipi, musta- ja valkoviklo jäivät kukin vain yhden yksilön varaan. Näillä eväin kelpasi lähteä taas viikoksi opiskelemaan.

***

( vanha siluetiksi jäänyt kuva ylilentävästä kaulushaikarasta )