Viisi vuosikymmentä sitten XVIII

Maanantaina viisi vuosikymmentä sitten hellekeli jatkui Salossa. Tyyntä, pilvetön taivas ja lämpö keikkui lähellä kolmeakymppiä. Aamupäivällä kävin taas Halikonlahdella, lajisto oli aika lailla sunnuntaisen kaltainen kolmine suosirreineen, valko- ja mustavikloineen. Tuulihaukka, tavit ja lapasorsat olivat myös edelleen paikalla.

Hellepäivä vei iltapäivällä virkistäytymään Lehmijärven uimarannalle, samalla kävin Ilmusmäen maisemissa. Tiltaltteja lauloi tuolla kierroksella vielä kaikkiaan seitsemän, närhiä oli pari Ilmusmäen laidassa, samoin pikkulepinkäisiä. Tien varresta karkasi metsään kanalintupoikue joka taisi olla teeriä. Keväällä niitä oli soidinnellut lähipelloilla.

Kotona olin valmis tekemään johtopäätökset kotona hoidossa olevasta siipirikosta pikkuhaukasta. Kirjojen selailu oli lopulta silmäni avannut, se ei ollut tuulihaukka kuten aluksi olin luullut vaan aikuinen ampuhaukkanaaras.

Kahdeksanneltatoista päivältä ei ole lintumuistiinpanoja, mutta 19.7.1967 olin taas kuuden tunnin metsäretkellä Rankosinmäen maastossa. Joku haukka, ehkä kanahaukka, oli tappanut närhen jonka kirjavat sulat ja höyhenet sieltä löysin. Töyhtötiaisia kierteli poikueparven verran, yksi kuusitiainenkin löytyi. Koppelo löytyi rämeen reunasta ja itse rämeeltä löytyi pedon tappaman teeren jäänteet, kanahaukka varmaankin taas asialla. Helle jatkui neljättä päivää, hyttyset söivät kun tuuli ei niitä häirinnyt.

***

( on se pikkulepinkäinen...)