Lintumuisteluita LXXIV

Heinäkuun neljäntenä vuonna 1976 heräsimme teltassa Omenajärven lähistöllä ja kuudelta lähdimme kiertämään järveä, tällä kertaa tarkoituksena laskea hätäileviä kahlaajaemoja. Kuuden tunnin kierros oli tälläkin kertaa kohtalainen vesiperä.

Ruskosuohaukka näyttäytyi tänä aamuna, ilmeinen naaras nousi järven kaakkoiskulman korttteikosta ja hävisi metsänreunan taakse, ei vaikuttanut juurikaan pesivältä. Liropari hätäili koillisnurkan luhdalla, poikasista emme saaneet vihiä. Yksi liro varoitteli laimeasti myös luoteisnurkassa Rasin edustalla, ehkä kyseessä oli kuitenkin muuttava yksilö. Varmasti muuttaja oli yksinäinen mustaviklo, se jatkoikin järven yli etelään. Kuovikin muutti järven yli. Töyhtöhyyppiä oli vielä kolmen poikueen vahdit hätäilemässä. Yleisin pesivä kahlaaja oli taivaanvuohi, parikymmentä saatiin ilmaan luhdilta ja monen käytös viittasi pesintään. Poikasia tai pesiä ei kuitenkaan löydetty.

Kurjet olivat paikalla kuten eilenkin, emme yrittäneet etsiä poikia. Taas löytyi varoitteleva satakieli, eri paikasta kuin eilen, kultarinta lauloi Peltolan lähellä, samoin punavarpunen. Ruokokerttusen poikasia löytyi jo pesänsä jättäneinä luhtaniityiltä. Ne eivät osanneet lentää mutta suojuoksijoina olivat jo meitä nopeampia. Luhdan laidasta löytyi nyt myös kaksi vanhaa mustakurkku-uikun pesää, tosin toinen ilmeisesti viimevuotinen.

Puolilta päivin lähdimme Johannislundin suuntaan. Tarkoitus oli ensiksi tutkia Luonnonvarainhoitotoimiston laskuun Lammenjärven rantaneva ja läheinen Lammensuo. Hyyppärän suunnalta lähdimme laskeutumaan Lammenjärvelle. Sirittäjä ja mustapääkerttu lauloivat notkossa, lehtokurppaemo lähti edestämme ja paljasti meille neljä juuri kuoriutunutta poikastaan. Itse Lammenjärvellä laskimme kolme paria niittykirvisiä ja yhden parin verran pikkulepinkäisiä. Lounaisnurkan harjulla lauleli kangaskiuru. Muuten järven rantanevaa koristivat komeat suo-ohdakkeet ja punakämmekät.

Lammensuon puolella oli yksi pari niittykirvisiä, samoin keltavästäräkkipari. Suon luoteispuolen notkossa lauloi peukaloinen, sirittäjä ja mustapääkerttu. Suolla kävellessämme ohi lensi kanahaukkanaaras. Lounaisnurkan kuusikosta olimme löytäneet sen saalisjätteitä mutta lintu lensi luoteisnurkan metsään. Ensimmäinen kuusikko oli tyhjä mutta seuraavan laidasta kuului jo poikasten kerjuu. Marssimme saman tien Jussin kanssa pesälle, jota ei sitten ollutkaan. Poikue kiljui nälkäänsä ison kiven laella kuten seitsemän veljeksen sankarit. Varustauduimme nopeaan yllätyshyökkäykseen, mutta railakas ryntäyksemme poikasten kimppuun oli turha, eivät nämä osanneet vielä lentää eivätkä yrittäneet karkuun. Pesä oli ilmeisesti pudonnut ja poikaset olivat tulleet päivystämään emon ruokailukiven viereen. ”Poikue” oli pelkkiä naaraita, isokokoisia, tosin laihoja. Renkaat tulivat kaikille jalkaan merkiksi tapaamisesta. Paluumatkalla laitametsästä löytyi laulava puukiipijä, kaksi hiljaista yksilöä ja vielä lajin vanha pesäkin.

Suunnistimme illan jo edettyä pitkälle Immenjärvelle purjelentokentän takamaastoon. Telkällä oli seitsemän poikasta jätettynä järvelle, illalla emokin tuli paikalla käymään. Kaksi kehrääjää aloitti laulunsa hämärissä ja illan pimetessä lehtopöllön poikanen aloitti kerjuun vastarannan harjun laella. Kulorastaat lentelivät telttapaikan ohi kun istuin teemukin kanssa illan käännyttyä yöksi ja Jussin käytyä jo telttaan nukkumaan.

***