Viisi vuosikymmentä sitten koulu oli loppunut toukokuun loppuun ja työt olivat alkamassa, ensiksi vielä juurikaspellolla harventaen vanhoilla kotikulmilla ja sitten kesemmällä lehtiä jakaen Salon keskustan tuntumassa.
Kesäkuun ensimmäisenä vietin päivää Halikonlahdella lämpimässä säässä, vaikka tuuli olikin heikkoa pohjoisen puolelta. Pensaskerttu lauloi tienvarressa, Salonjoen suistossa taas useita ruokokerttusia. Käen olin kuulevinani jostakin Vaisakon suunnalta. Lapasorsia oli altailla viitisentoista yksilöä ja soidin niillä innokasta. Seurailin yhtä pariskuntaa missä koiras yritti kovin hurmata hieman penseämmän oloista naarasta. Se ui ensin vaakauintia ihastuksensa perässä, sitten heilutteli päätään sivusuuntaan saaden naaraan tekemään samaa. Sitten koiras lennähti naaraan yli sen etupuolelle, mutta naaras kääntyi taas poispäin kun koiras lähestyi sitä uiden taas vaakasuorana vedenpinnassa. Välillä naaras puhdisteli itseään hajamielisenä kunnes koiras alkoi taas nykiä päällään jolloin naaraskin taas alkoi lähestyä. Koiras ryhtyi myös puhdistelemaan siipeään ja sen jälkeen taas lähestyi naarasta vaakauinnillaan. Vielä koiras nyökytteli päällään ylös alas ja lisäksi alkoi kääntyillä kyljeltä toiselle, naaras lähestyi taas koirasta ja nyt pariskunta häipyi näkyvistäni ruoikkoon, ehkäpä tositoimiin. Hetkeä myöhemmin pariskunta ui tiiviisti yhdessä toiseen ruokosaarekkeeseen.
Altailla oli myös taveja ja telkkiä sekä myöhäinen lapasotkakoiras. Seuraavana aamuna se oli jo hävinnyt.
Perjantaina pääosa päivästä kului juurikaspellolla. Siinä samassa tuli kuunneltua punavarpuskoirasta Vähäjoen rannassa ja peltosirkkukoirasta työmaan laidassa. Läheisessä metsänlaitalehdossa lauloi sen vuoden ensimmäinen mustapääkerttuni.
Lauantai 3.6. kului myös iltakuuteen asti helteessä harvennellen. Isä tuli pellolle meitä muita myöhemmin ja oli poiminut kyytiinsä tienvarresta löytämänsä siipirikon pikku petolinnun. Pidin sitä ensialkuun tuulihaukkana, eihän täällä pitänyt olla muita pieniä petolintuja kuin niitä ja varpushaukkoja eikä se ollut varpushaukka. Kun sitä päivästä toiseen katseli, selvisi kuitenkin pian että ampuhaukkahan tämä on, naaras.
Halikonlahdella kävin kuitenkin lauantai-iltanakin. Siipirikon suokukkokoiraan löysin sieltä, ehkä syysmuuton alkaja oli törmännyt lankoihin. Joku vikloparvi oli myös lahdella, mutta sen lajista en saanut selvää kun se karkasi Viurilanlahden puolelle.
Sunnuntaina 4.6.1967 sää oli muuttunut sateiseksi. Kävin Halikonlahdella aamupäivällä. Menomatkalla huomasin Salon torin laidan puistossa laulavan kultarinnan, sen kevään ensimmäisen. Halikonlahden altailla näin heinätavipariskunnan ja tienvarren kentällä pikkutyllin. Keskellä kakkosallasta ui kymmenen kahlaajan porukka jonka lajia en tunnistanut, mutta myöhemmin aloin epäillä niitä vesipääskyiksi. Virallisesti sellaista en ollut vielä eläessäni nähnyt joten määrittämättä jäivät.
***
( kaukaa altaan keskellä uiva parvi noita jäi silloisilla 6*30 kiikareilla tunnistamatta )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.