( joki virtaa syvän soraan uurtuneen kanjonin pohjalla )
Kesän 1977 vuosilomani jatkui ja kun olimme tekemässä järvilaskentojen lisäksi myös muita kosteikkoselvityksiä ja työstimme kokoon sekä kirjasta Kiikalannummesta että näyttelyä Kiskon-Perniönjoen vesistöstä, päätin kuluttaa lomani lopusta pätkän Kiikalannummen lintukohteiden pesijöiden selvittämiseen.
Kesäkuun kuudentena lähdin pyörällä Kiikalaan, mukana rinkallinen retkivarusteita. Menomatkalla käväisin Omenajärven kautta, etelärannalla soidinteli yhä liro ja punavarpunen vihelteli. Jatkoin kuitenkin matkaa ja päädyin lopulta leiriytymään Pusanojan ja Varesjoen haaraan. Siitä oli hyvä lähteä laskemaan notkon lintuja kun lähes parhaat paikat olivat suoraan edessä ja jopa vähän alapuolella. Pari mustapääkerttua, pari rautiaista ja tietysti koiraspikkusieppo piti reviiriä juuri leiripaikkani vieressä. Vielä ehdin huomata lehtokurpan soidintelevan, samoin metsäviklon sekä idänuunilinnunkin ennen kuin ilta hiljensi ympäristön. Nukuin pikkusiepon säkeisiin.
Seuraavana aamuna heräsin jo puoli neljältä ja pikku tankkauksen jälkeen lähdin rämpimään notkon lähdesoille ja ryteikköihin. Metsäviklo ja pikkusieppo ilmoittautuivat heti, mustapääkerttuja löysin heti viisi koirasta, puukiipijöitä neljä laulavaa koirasta ja kolme muuta yksilöä. Rautiaisia lauloi kolme, vihervarpusia viisi ja idänuunilintuja kaksi puolen kilometrin välein. Kerttuja lauloi kolme, hippiäisiä huomasin noin yhdeksän, peippoja noin neljäkymmentä. Pajulintuja oli puolet vähemmän, noin kaksikymmentä, tiltaltteja kahdeksan, metsäkirvisiä kolme, sirittäjiä vain yksi.
Palokärki oli notkossa aamun, laitametsässä kaksi töyhtötiaispoikuetta. Rastaita oli paljon, punakylkiä eniten, viisitoista. Sepelkyyhkyjä notkossa oli neljä, käkiä kukkui sen laitamilla kolme, kolme oli myös kirjosieppoja ja tietysti närhikin löytyi. Kaksi peukaloisreviiriä löytyi, kuten myös punatulkkupareja. Punarintoja tuli vastaan kahdeksan, hernekerttuja kolme, pyitä neljä. Västäräkkikin joenvarressa asui. Tiaiset olivat vaisuja, pari sinitiaista huomasin, talitiainen varoitteli, kuten myös hömötiainen. Päivän mittaan kertyi havaintoja myös korppikaksikosta, lehtokurpasta ja muuttavasta lirosta. Tämän paikan linnut alkoivat olla jo tiedossa.
***
( nuori pikkusieppokoiras laulaa )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.