Tähän aikaan takavuosina XXXVII

(tämä sopisi seisomaan vaikka Aurajoen rantaan)

***

6.1.1973: Olin viettänyt runsaan kahden viikon ajan Jurmossa, nyt jo kolmatta kertaa peräkkäin joulunajan ja vuodenvaihteen juhlapyhinä. Loppiainen oli paluupäivä. Tuo vuodenvaihde oli siihenastisista lämpimin, paluumatkalla ei ollut jäitä missään.

Lähdimme aamukahdeksalta Jurmosta, mie ja neljä pääkaupunkilaista ornia (Palmgrenin Jösse, Koistisen Jarmo, Aarnion Tapani ja Nymanin Pekka). Lähtöni ei kuitenkaan onnistunut ihan putkeen sillä puolimatkassa satamaan huomasin jotakin tärkeää unohtuneen asemalle ja jouduin juoksemaan kovaa hakemaan unohdukseni ja sitten vielä kiirehtimään yhteysalukselle joka jo oli lähtemässä laiturista.

Todella tyhmästi tuossa kävi, kun hengästyneenä ja märkänä hiestä piti sitten vain viedä tavarat takakannelle talteen eikä muuta kuin yläkannelle staijaamaan vaikka tuulta oli nollakelissä kuutisen boforia.

Eihän sitä tyhmyyttä vielä tuolloin ajatellut. Lintuja seurasin muiden kanssa ulkosalla koko paluumatkan Turkuun asti missä olimme iltakahden jälkeen. Jotakinhan siellä matkalla tuuliseltakin kannelta näkyi, Jurmonselällä ohilentävä riskilä, Aspössä haahkoja ja heinäsorsia, Nötössä joku kotka - ilmeisesti merikotka - varpushaukka ja korppi. Pärnäisten ympäristössä löydettiin uusina lajeina joko lapa- tai tukkasotkanaaras, tukkakoskelo ja harakoita, ja jo havaituista haahka, tällä kertaa oikein juhlapukuinen koiras.

Matkalla Airistoa Turkuun seurattiin kalalokkien liikettä, niitä tuli laivaa vastaan 160 muuttajaa. Vielä Pikisaaresta kuitattiin lapinharakka ennen kuin Aurajokeen Martinsillan pieleen tultiin. Sieltä sitten raahasin retkikamppeet linja-autoasemalle ja lähdin Saloon viettämään vielä pari päivää ennen paluuta Turkuun opiskelemaan.

Noiden parin päivän aikana typeryyteni sitten paljastui miullekin: sairastuin ankaraan keuhkokuumeeseen. Siinä lähes neljänkympin kuumeessa ja tauottomassa yskässä oli pakko suorittaa myös yksi kriittinen tentti heti opintokauden alkajaisiksi. Ihme ja kumma, se meni läpi ja vielä kohtuullisen hyvin. Tosin sen päälle makasin sitten pari seuraavaa viikkoa lähes koko ajan sängyssä, luennoille miusta ei juuri ollut.

Lisää typeryyden hedelmiä paljastui sitten keväämmällä keuhkokuvauksessa: toinen keuhko oli puolillaan nestettä ja miun oli pakko viettää seuraava kesä heinäkuun loppupuolelle asti Paimion keuhkotautiparantolassa. Eipä ihme etten tuon keikan jälkeen enää koskaan mennyt laivan kannelle staijaamaan matkalla Jurmoon tai sieltä pois. Monet siitä miulle vinoilivat, mutten katsonut tarpeelliseksi selittää heille syitä siihen miksi ikkunastaiji oli valintani. Vasta viime vuosina olen alkanut taas viettää vähän aikaa kannellakin noilla laivamatkoilla.

***

(isokoskeloita nähtiin ennen Airistoa runsaasti)