Alkukevättä vastassa

Saaressa ollaan, taas Jurmossa ja ihan lintuasemalla. Tulopäivä maanantai oli kerrassaan keväinen, lämmin, pilvetön ja leppeätuulinen. Lähdin vähän jälkeen aamukuuden kotoa ja vaikka ajelin rauhallisesti, ehdin laivalle jo puolitoista tuntia etuajassa. Myöhemmin alkoi paikalle ilmaantua muitakin merelle mieliviä ja kävikin tällä kertaa niin että valtaosa lintu- yms turistiporukasta suuntasikin kanssani Jurmoon.

Iltakahdelta pääsimme rantaan ja kun tavarat olimme kärränneet perille, lähdimmekin saman tien maastoon. Se kannatti, ehdimme vielä lännessä nähdä siellä olevat paikalliset neljä allihaahkaa. Käyttäytyivät kyllä epätyypillisen rauhattomasti ja lähtivät pois jo kaukaa edestämme. Kierroksemme kesti yli auringonlaskun ja kämpälle tullessa kyläniityn laidassa meidät yllätti kaksi hiiripöllöä. Ne mielivät nimensä mukaista ravintoa ja alkoivat niittyjen ja kanervikon tähystelyn joko puista ja pensaista tai välillä myös paikallaan ilmassa lekutellen.

Tiistai oli toista maata. Yöllä oli pilvistynyt ja tuuli yltyi koko ajan. Suurimman osan päivästä se puhalsi runsaan viidentoista sekuntimetrin voimalla. Karua keliä täydensivät ajoittaiset vesi- ja räntäkuurot. Allihaahkat olivat kadonneet, aallokkoon tai suojaan kauemmas. Kävelyretki lännessä palkitsi kuitenkin kahdella tunturikiurulla. Kun taas koko päivän olimme kiertäneet, oli meitä vastassa toinen eilisistä hiiripöllöistä Männikön reunapuissa.

Tämä keskiviikkoaamu alkoi yhä kovatuulisena, tuulen suunta oli kääntynyt lounaasta luoteeseen ja pian se kääntyi pohjoiseen. Yli kymmenen metrin voimalla sekin oli koleaa jos harjun laelle etsiytyi. Eteläpuolella oli kuitenkin lämmintä kun aurinko taas paistoi. Läntisimpään kärkeen kävellen onnistuimme löytämään tunturikiurut, tällä kertaa kolmekin lintua. Muutkin pikku erikoisuudet olivat talvehtijoita, peukaloisia saarella on parikin, samoin punarintoja, ja yksi rautiainen.

Tämän jälkeen olisi aikaa vielä viikko etsiä kevätlintujakin.