29.4.2013

Viisauden käsikirjasta




"Paradoksi on eräänlaista hämäämistä, alussa suosittua uutena ja pirteänä, mutta harhan haihduttua varsin halveksittua. Se on tavallaan huijausta ja valtion asioissa tuhoisaa. Ne, jotka hyveen tietä eivät pääse tai uskalla pyrkiä sankaruuteen, turvautuvat paradokseihin ja herättävät ihailua tyhmissä, mutta innoittavat viisaita oikeisiin päätelmiin. Paradoksaalisuus todistaa arvostelukyvyn horjuvuutta ja on kaukana viisaudesta, ja jollei pohja aina ole väärä, on se ainakin epävarma, mikä on vaarallista tärkeissä asioissa."

Toteamus on Baltasar Gracianin, jonka taidot riittivät tekemään Viisauden käsikirjan, oppikirjan jokaiselle oraakkeliksi haluavalle. Gracian kirjoitti itse alunperin pidemmin ja perinpohjaisemmin, Viisauden käsikirja on hänen elinaikanaan syntynyt tiivistetty kooste hänen aiemmista teoksistaan.

Oraakkelit ja neuvonantajat ovat aikojen alusta olleet arvoituksellisia, ja heidän vähäisinä perillisinään aforistien ihanteena on ollut paradoksaalisuus ja moniselitteisyys.

Nykymaailma on unohtanut Gracianin pääteokset, ja aforistiikkakin , vaikka viisauskirjallisuudeksi edelleen lasketaan, on horjahtanut vitsailuksi ja sanaleikeiksi jos ei syrjäytyneiden kiukutteluksi. Sanaleikkeihin ja vitseihin Gracianilla on myös selkeä kanta: "Ken aina pilailee, ei koskaan ole oikea mies. Hänet rinnastetaan valehtelijaan eikä kumpaakaan uskota, koska pelätään toisen valheita ja toisen ilveitä. Ei koskaan voi tietää, milloin hän puhuu järkevästi, ja siksipä tuntuu kuin ei hänellä järkeä olisikaan. Mikään ei pilaa pahemmin kuin ainainen pila. Jotkut pääsevät vitsiniekan maineeseen ja menettävät viisaan maineen."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.