Bongarien murheita

‭No pitää vielä palata noihin bongarien omituisuuksiin kun taas aihetta ilmaantui. Tällä kertaa sitä antoi ensimmäinen Suomeen eksynyt tundrakuikka jonka huomattiin tulleen tänne vasta päiviä katoamisensa jälkeen valokuvista. Paikan varsinainen vetonaula oli ollut amerikanjääkuikka, joita tänne sentään eksyy vuosittain ja useimmilla kärkibongareilla laji oli ennestään jo marraskuunkin pinnana. Muutamat siellä sentään kävivät ja kuviakin paikalla olevista linnuista ottivat. Tähdellä oli seuranaan pari kuikan tapaista ja yksi pilkkasiipi. Kuikan tapaisista toinen oli aivan tyypillisen peruskuikan näköinen, toinen sitten vähän oudompi mutta kuikkana sitäkin pidettiin.

‭Hyvistä valokuvista kuitenkin jo päiviä linnun lähdön jälkeen joku keksi tokaista että kuvissahan on ihan selvä tundrakuikka. Syntyi kova polemiikki missä useimmat kyllä myönsivät että onhan linnussa piirteitä, mutta jne ja pitäytyivät kuikkamäärityksessä. Vasta kun kuvien linnusta saatiin arvovaltainen arvio Irlannista ja sikäläinen auktoriteetti piti lintua yksiselitteisesti tundrakuikkana, alkoi takinkääntöjen sarja jonka lopputuloksena varmasti jokainen paikalla käynyt bongari ruksaa lajin listaansa oli määrittänyt sen paikan päällä miten hyvänsä tai edes kiinnittänyt siihen mitään huomiota.

‭Onhan tietysti selvää että jos on ottanut kuvan linnusta jonka joku asioita tietävämpi määrittää myöhemmin lajin oikein, on sen nähnyt ja varmasti voi väittää sen nähneensä. Jos kuitenkaan ei ole mitään todistetta että on lintua katsonutkaan, voi tietysti perustellusti ihmetellä miten näitä nojatuolipinnoja oikein tulee. Edelleen jos on määrittänyt oikein linnun jo paikan päällä muttei ole siitä kuvaa ottanut, voi tietysti myös pinnan ruksata, tällä kertaa vain kukaan ei paikan päällä taitanut linnusta tundrakuikkana puhua. Päinvastainenkin tapaus tulee lähimenneisyydestä mieleen kun Salossa havaittiin parisen vuotta sitten amerikanhuitti. Linnun kuuli ja näki viisitoista henkilöä, mutta keskiyöllä linnusta ei saatu kuvaa tai nauhoitetta. Havainto hylättiin käytännössä vain siksi että noita dokumentteja ei ollut vaikka paikalla ollutta lintua voitiin verrata suoraan kirjan kuvaan ja autenttisiin äänityksiin. Pahat kielet puhuvatkin että paljon on havainnon ja pinnan hyväksyminen siitä kiinni ketkä paikalla sattuvat olemaan. Tundrakuikan tapauksessa paikalla kävi kuikan, ei siis tundrakuikan, määrittämässä moni pääkaupunkilainen pinnalistojen kärkimies, amerikanhuitin tapauksessa paikalla amerikanhuitin määrittämässä oli vain provinssin väkeä, pari heistäkin tosin korkealla samoilla pinnalistoilla mutta pääkaupunkiseudulta runsaan tunnin takamatkalta lähtenyt bongarieliitti ei ehtinyt ajoissa paikalle.

‭Mainittakoon ettei minulla ole mitään kiinni kummassakaan tapauksessa, kumpaakaan lintua en ole itse missään havainnut.



(marraskuulta 2010)