Neljä vuosikymmentä sitten XXXV

Huomasin vihoistani että 13.-15.8.1977 olen ollut vaihteeksi Jurmossa, en linturetkellä enkä lintuasemallakaan vaan aivan telttaillen kuvaamassa kukkia ja kesämaisemia.

Siihen aikaan vapaana liikkuva karja vielä piti saaren kasvuston kurissa ja kedoilla oli runsaasti kukkia.

Nummella oli muitakin eläimiä kuin karjaa, niilläkin oli kuitenkin nälkä.

( hietaheinäperhonen )

Perhosia vieraili kukissa ja löytyi muualtakin.

( isosiilikäs )

Marjat alkoivat jo kypsyä, mansikoiden aika oli jo ohi mutta muita löytyi.

sää näytti suosineen, aurinkoa riitti eikä pilviä juuri taivaalla kuvissa näy.

Siihen aikaan ei saarella ollut vielä kulkurajoituksia, ja nykyisinkin ne taitavat purkautua elokuun alussa.

Vesipetoja

Useinhan sääksen näkee etsivän kalaa

useimmiten turhaan

saalistakin ne kuitenkin saavat.

Tuloshakuisuus näkyy jo katseesta.

Kalat ovat piilossa

mutta näkyvät silti jos osaa katsoa.

Tässä pitäisi olla yhden

ja jotakin siellä selvästi on.

Hyppysellinen raakaa voimaa

ja kala lähtee lentoon.

( ilme paljastaa kumpi on kokeneempi ilmassa )

Rantojen petoja II

Pari vuotta sitten seurasin Vanhankaupunginlahdella miten kanahaukka otti saaliikseen valkoposkihanhen.

Nyt kanahaukkapari on taas ilmaantunut samoille rannoille saalistamaan.

Koiras on riittävä pelote rannan taveille ja töyhtöhyypille

ja sorsat sekä kahlaajat lentelevät yhtenään sitä pakoon pitkin rantoja.

Hanhet eivät ota sitä kovin tosissaan

eikä paikallinen merimetsokaan suuresti hätkähtänyt vaikka se lensi parikin kertaa vierestä ohi.

Nuolihaukkojen uusi dieetti

Jokin aika sitten taisin mainita miten nuolihaukka sieppasi liron, jota se ei sitten kuitenkaan lopulta käyttänyt ravinnokseen.

Noin viikkoa myöhemmin näin kuitenkin miten se saalisti samalla paikalla toisen liron jonka se sitten veikin mennessään ja ilmeisesti myös söi.

Pari päivää sitten olin kuvaamassa tämän syksyn tapaani kahlaajia raivatun hoitoniityn laidassa Vanhankaupunginlahdella kun kahlaajat edestäni nousivat ilmaan, ja

niihän siinä kävi että nuolihaukka nappasi tällä kertaa edestäni nuoren  mustaviklon, toisen samanlaisen parkuessa vieressä.  Samaa temppua se on yritellyt siinä jo parina aiempanakin päivänä.

Tuo saalis on aika iso pedon tutumpaan  saaliskokoon, korentoihin tai pääskyihin verrattuna, mutta kevyesti tuo kuitenkin tuntui mukana pysyvän ja taivaalle nousevan.

Haukka tuntui käsittelevän saalistaan lennossa, ehkä tappavan sen tai yrittävän ottaa siitä jotakin irti

mutta jatkoi sitten matkaansa jonnekin sivummalle ruokailemaan.

Viisi vuosikymmentä sitten XXIII

( vanhoja kuvia taivaanvuohen oudoista asennoista lietteillä )

Vuoden 1967 elokuussa kävin Halikonlahdella lähes päivittäin, keskittyen yhä tiiviimmin seuraamaan erityisesti kahlaajien muuttoa. Päivittäinen lajimäärä pyöri viidenkymmenen tuntumassa paitsi 4.8. jolloin tein myös pitkän kierroksen Sirkkulan suunnalla, silloin olen kirjannut nähneeni 68 lajia. Se oli jo hyvä tulos noiden aikojen osaamiseen verrattuna.

Kahlaajista seurailin edelleen enemmän niiden käyttäytymistä. Vihkoon olen taas kirjannut sanoin ja kuvinkin liron, taivaanvuohen ja pikkutyllin eleitä niiden seikkaillessa lietteellä muiden lintujen kanssa. Tietysti lajien määritystä piti vielä opetella tosissaan, tämä kun oli ensimmäinen syksy jolloin pystyin kunnolla seuraamaan esimerkiksi eri lajien vaihto- ja nuoruuspukuja. Ihan uusiakin lajeja tuli toisinaan vastaan kuten 9.8. elämäni ensimmäinen tundrakurmitsa.

Suokukot olivat vaihtuneet nuoriin lintuihin. Elokuun toisena löysin altaiden penkalta koiraan, joka oli tahrinut itsensä yltä päältä tahmeaan öljyntapaiseen likaan. Sinne se oli kuitenkin jätettävä, jonkun pedon lopetettavaksi, kotiin sitä ei voinut viedä.

Muista linnuista ruskosuohaukka ja tuulihaukka näyttäytyivät säännöllisesti Halikonlahden retkillä, vesilinnut alkoivat olla näkyvämpiä sulkasadon edistyessä, tosin niidenkin puvut olivat hyvin haasteellisia määritettäviä. Keltavästäräkit runsastuivat hiljalleen, samoin törmäpääskyjä löytyi esimerkiksi 8.8. viisikymmentä yksilöä altaiden yltä. Sää pysyi kesäisen lämpimänä, hetkittäin jopa helteisenä.

***

( nuori suokukko takavuosilta )

Sittikset Vanhankaupunginlahdella

Viime vuonna sitruunavästäräkit pesivät aivan lähellä pitkospuita ja emoja oli helppo seurata normaalin kävelylenkin varressa.

Poikuekin valmistui muttei jäänyt sitten pidemmäksi aikaa paikalle.

Tänä vuonna linnut pesivät kauempana ruoikon keskellä eikä emolintuja juuri päässyt läheltä näkemään.

Poikaset sen sijaan tuntuvat käyvän vähän väliä näyttäytymässä Pornaistenniemen kuvauskojun vieressä.

Ääni paljastaa ne, usein ne viihtyvät ruoikon sisällä ja tulevat vain toveittain reunaan katselemaan.

Naaraskin on joskus joukossa mutta vastavalossa ja kaukana haastava tunnistaa.

Tyypillinen löytöpaikka on aivan lampareen nurkassa, minne kasvusto jo rajoittaa näkyvyyttä.