Kulunut tammikuu on ensimmäinen kuukausi jonka vietimme kokonaan Kymenlaaksossa. Pääosassa oli lähiretkeily Korialta ehkä kymmenkunnan kilometrin säteellä, kävelyt pysyivät hyvinkin Vilppulan ja Alakylän kylärajojen sisällä, autolla sitten pistäydyimme kauemmas vanhan Elimäen alueella, Kouvolan ja Kuusankosken tienoilla, Myllykosken ja Anjalan liepeillä ja pari kertaa Iitin, vanhan Jaalan ja etelämpänä Kotkan ja Haminan suunnalla. Retkipaikat olivat meille käytännössä uusia joten seurailimme vähän Tiirasta missä täkäläiset tapaavat lintuja katsella ja löysimme jos ei nyt hirveästi lintuja, ainakin monesti paikkakuntalaisia lintuharrastajia niitä etsimässä. Kymijoen itäpuolella emme juuri rantaa pidemmällä käyneet, emmekä Valkealan suunnassakaan.
Heinäsorsia näkyi näin runsaasti vain Kotkassa, kuvassa näkyvät myös jokapäiväiset varis ja naakka.
Vantaaseen verrattuna lintuja näkyy täällä aika mukavasti. Tammikuun aikana löytyi täältä 60 lajia, saman määrän löytämiseksi täytyy pääkaupunkiseutua kiertää jo aika laajasti. Päivittäinen lajimäärä nousi joka kerta yli kymmenen, kuukauden keskiarvoksi tuli 16.
Vantaan koti-ikkunasta löytyi päivittäin neljä vakiolajia, tali- ja sinitiainen, varis ja harakka. Koriankin koti-ikkunasta näkee päivittäin neljä vakiolajia, talitiainen, varis ja harakka ovat yhteisiä Vantaalle mutta sinitiaisen tilalla on naakka. Lähes päivittäisiä ovat sinkkari ja keltasirkku, pari päivää jäi ilman merkintää. 20-28 päivänä teimme havaintoja myös pikkuvarpusesta, varpusesta, käpytikasta ja punatulkusta. Ryhmään 10-19 kertaa kuukaudessa havaitut saimme myös 8 lajia, näistä viereisen avoimena virtaavan Kymijoen ansiosta neljä oli vesilintuja, laulujoutsen, telkkä, isokoskelo ja jo Vantaalta tuttu sinisorsa. Pulu ja viherpeippo olivat tuttuja kotitaajamasta, närhi ja korppi tulivat vastaan tavallisesti hieman kauempana.
Puukiipijää näki harvoin, ja puolet havainnoista oli ruokinnoilta kuten tämäkin.
Kuten arvata saattaa, vähälukuisia lajeja oli siis eniten. Yhden päivän lajeja tuli retkillä vastaan peräti 18. Osan noista kävimme vasiten bongaamassa mutta enemmän tuossa näkyy se että pyrimme tutustumaan monipuolisesti uuteen alueeseen. Kahtena päivänä vastaan tuli kuusi, kolmena samoin kuusi lajia. Noissakin on bongauksia mukana, esimerkiksi tuo Kuusankosken ohotanlokki ja samalla paikalla viihtynyt tavinaaras, Myllykosken pilkkasiipi ja Mustilan pähkinänakkeli. Loppuun 4-9 päivänä kuukaudessa vastaan tulleisiin jää siten noin tusina lajia. Marjoja ei ollut juuri lainkaan, ei myyriäkään joten pedot, pöllöt, rastaat ja tilhet jäivät tuonne sattumaseuraan.
Pilkkasiipiä oli Kymijoessa useita, tämä tuli tutuksi Myllykoskella.
Runsaimmat linnut Kymenlaaksossa olivat hyvin suurpiirteisen muistiinkirjaukseni mukaan naakka (2016 yksilöä), keltasirkku (1733) ja sinisorsa (1254), neljäntenä urpiainen (987). Kaikkiaan tammikuussa merkitsin nähdyksi 9856 lintua, keskimäärin 318 päivässä parhaan päiväsumman ollessa 786 lintua. Kaksi kärkilajia olivat tasaisen runsaita, kahdella seuraavalla oli pari suurta keskittymää vaikka muuten yleisin päivätulos oli nolla. Jos katsoo lajikohtaisia parhaita päiväsummia, kärki onkin toisenlainen: ykkösenä urpiainen (545), seuraavana heinäsorsa (500), kolmantena keltasirkku (380) ja neljäntenä naakka (150), kaikki muut jäivät maksimissaan reippaasti alle sadan. Peltoa ja avomaata täällä on paljon, tyypillisesti linnutonta. Metsissäkin on hiljaista, kuun puolivälin pakkaskausi tuntuu vieneen mukanaan hippiäiset, käpylintuja en ole nähnyt vielä ensimmäistäkään. Mäntyihin tulee käpyjä ja ne kelpaavat käpytikoille, mutta oravat joutuvat jo tyytymään kuusenkerkkiin.
Teeriä oli Tiira-havainnoissa paljon, mutta meni kuun lopulle ennen kuin meitä vastaan sellaisia tuli. Tämä ruokailee epätyypillisesti kuusen latvassa.
