Lokakuusta näihin päiviin sää on ollut yhtä ja samaa rapakuuta. Kameraa olen kantanut mukana lähiretkillä päivittäin mutta kuvasato on jäänyt vaihtelevan vaatimattomaksi. Vasta viime aikoina on ollut sen verran valoisaa että muutaman videonkin pystyin koostamaan.
Merivesi on ollut korkealla ja helmikuussa joka viikonloppuna satoi sekä tuuli niin että vesi ja sen mukana laulujoutsenet pystyivät ruokaillemaan ihan perinteiseen tapaan lähellä Vanhankaupunginlahden Lammassaaren lintulavaa, siinä missä tavallisesti ruokailevat lehmät ja lampaat.
Vuosaaressa Kallvikin kärjessäkin vesi on korkealla ja rannan tuntumassa ruokailevat kyhmyjoutsenet. Kaikenlaista pikku detaljia noista huomaa, kuten että nuorukaisilla alkaa lajista riippumatta ilmaantua selkäpuolelle jo yksittäisiä valkeita höyheniä. Ja että lintu todella ruokailee, pala valuu alas kurkusta...
Joka puolella näkyy pikkukäpylintuja. Kuusissa on valtavasti käpyjä, männyssä tuskin lainkaan. Tavallisesti niska kipeytyy kun tähtäilee lintuja korkean kuusen latvasta, mutta Sipoonkorvessa pääsee kalliolta hyvällä onnella katsomaan lintuja samalta tasolta.
Muitakin lintuja on ollut. Helmikuun alussa yllätyin kun Vantaanjoessa huomasin kuningaskalastajan. No, seuraavana päivänä taas satoi ja tulva nosti jokivedet huippuunsa, lintukin vaihtoi samalla paikkaa jonnekin, en tiedä minne. Vastaava kuitenkin ilmaantui Saloon Kokkilan lossisulaan ja viime viikonloppuna Halikonlahden uusintalaskennan jälkeen käväisimme tuota katsomassa. Jonkinlainen tuntokuvakin siitä onnistui, tässä ihan muokkaamaton kappale suoraan kamerasta ladattuna.
