Tämä kevät on edelleen varhainen.
Nyt edetään suunnilleen viime vuoden tahtiin, vuosi sitten kirjasin
vihkooni ensihavainnon puhjenneista tuomensilmuista ja taikinamarjan
lehdistä, nyt niitä on ollut esillä lähes kuun alusta asti.
Tänään havaitsin ensimmäiset valkovuokkoni ja heti niitä oli
auki jo monessa paikassa.
Lintujenkin muutto voisi olla aiemmassa
kuin koskaan, mutta tuulen suunta pysyttelee sitkeästi
sivuvastaisena, ja meren eteläpuolella taitaa olla huono sää,
joten uusia lajeja ei juurikaan eteen tule. Jäät ovat lähteneet
rannikolta ajat sitten, vesilintuja on tullut tilalle. Tämän ajan
tulvat sisämaassa jäivät puuttumaan joten suuria keräymiä ei
siellä juuri näe. Viikonloppuna Kymenlaaksossa näkyi kyllä
tuhansia hanhia, tundra- ja tundrametsä- sekä valkoposkihanhia.
Nuoruudessani noista ei ollut tietoakaan, vähät hanhet olivat
meidän omia taigametsähanhiamme. Samoin nyt nähdyt parisataiset
laulujoutsenparvet olivat minulle tuntemattomia, hyvä kun muutaman
perheporukan keväässä muutolla näki.
Täällä pääkaupunkiseudulla
harmaahaikarat kohentelevat vanhoja pesiään, siinäkin on laji jota
ei nuoruuteni keväinä tavannut. Tämän ajan kahlaajat olivat
suunnilleen samoja nyt ja vaikka nuoruuteni aikaisina 1960-luvun
keväinä. Päivälleen 47 vuotta sitten vuonna 1968 havaitsin sen
kevään ensimmäisen peukaloisen. Tasan vuotta myöhemmin oli
räntäsateinen päivä, Halikonlahdella näyttäytyivät vielä koko
talven siellä viettäneet kolme tunturikiurua, sille keväälle
uutena lajina oli metsäviklo, sellaista ei ole tänä keväänä
vielä vastaani tullut. 13.4.1970 taas oli taittumassa kova
takatalvi, ja sen seurauksena maastossa oli vielä monisatapäisiä
pulmusparvia. Sellaiset ovat tänä keväänä tainneet jo muuttaa
pysähtymättä ylitse pohjoiseen.
Kevät on myös soitimen ja pesinnän aikaa, 13.4.1980 retkivihossani on selostusta matkasta Tammelaan, mistä mukaan tuli 60 tiaispönttöä. Samana päivänä ne ripustettiin Kiikalannummelle ja tulevina vuosina niissä syntyi suuri joukko uusia tiaisia sekä kirjosieppoja rikastuttamaan metsien elämää.
Kevät on myös soitimen ja pesinnän aikaa, 13.4.1980 retkivihossani on selostusta matkasta Tammelaan, mistä mukaan tuli 60 tiaispönttöä. Samana päivänä ne ripustettiin Kiikalannummelle ja tulevina vuosina niissä syntyi suuri joukko uusia tiaisia sekä kirjosieppoja rikastuttamaan metsien elämää.