Tänä vuonna kevät on ollut aikainen ja talvi jäätön...
Toisin kuin jäätalvina laivan kannelta ei näkynyt hylkeitä saarelle tullessa
ja kun lähdimme kiertämään saaren rantoja, törmäsimme tällaisiin kuutteihin.
Raadot ovat tuoreita, alle kuukauden ikäisiä
niiden kuolinsyytä en lähde arvailemaan
mutta raadoista on liha hävinnyt mahdollisesti ainakin merikotkien nokkiin.
Syksyllä saarella pyöri kettujakin mutta niitä en onnistunut näkemään.
Merikotkille on turha kantaa kaunaa
niillekin käy toisinaan samoin
kuten tämäkin löytömme osoittaa.
31.3.2014
Hylkeiden elämää Saaristomerellä ennen
Tällaista oli maaliskuun 2010 lopulla ulkosaaristossa...
Lunta ja jäätä riitti tänä talvena ulommas merelle kuin vuosiin. Paksu lumikerros piti kuitenkin jääpeitteen ohuena ja kevätmataloiden tuomat tuulet ovat rikkoneet jään lautoiksi ja jauhaneet lautat sohjoksi saariston ulkolaidalla.
Halli synnyttää kuuttinsa jäälle ja poikaset matkustelevat hajonneilla lautoilla tuulten mukana milloin pohjoiseen, milloin etelään.
Lautan kutistuessa poikasen on joskus kiivettävä maihin emoa odottamaan, koska valkea karvapeite ja vasta kehittyvä rasvakerros eivät suojaa vielä riittävästi jotta poikanen voisi uida pidempiä aikoja kylmässä meressä.
Suojaväri on lumella mainio, mitään aavistamaton kulkija voi kävellä kuutin ohi kymmenen metrin päästä huomaamatta mitään.
Kasvot tummuvat ensin ja hiljalleen koko poikanen vaihtaa värinsä samalla tavalla harmaaksi kuin emonsa. Sillä karvapeitteellä voi sitten jo perehtyä kunnolla vesielämään.
Poikanen on täysin peloton, on helppo kuvitella miten yksinkertaista sen tappaminen joskus valkean turkin tai jonkun muun syyn vuoksi on ollut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)