Harppuuna taivaalta

Maailmantähden käytös on vakaa ja ylväs,




se erottuu joukosta muita mahtavampana.




Jo nuorena se on oppinut keskittymään vain omaan suoritukseensa



joka on kovien olosuhteiden ja suurten estradien koulima



Meidän raukoilla rannoillamme, vähäisillä vesillämme se tuntuu diivailulta



eivätkä palkkiotkaan ole paljon silakkaa kummempia.




ja siksi tähti kaartaa takaisin valtamerille.

Piraatti

Avomeren äärellä, tiirojen ja lokkien pesäluotojen tuntumassa asuu myös räpyläjalkainen peto.

Sen huomaa helposti joko kallioluodon korkeimmalta huipulta tai kun se äänekkäästi naukuen tekee kaarroksen lähestyjän yllä.

Sillä on aikaa lorvailla, mutta kun se huomaa tiiran tai lokin joka on tuomassa ruokaa pesälleen

se pudottautuu vedenpintaan ja kiihdyttää hetkessä vauhtinsa äärimmilleen kuin hyökkäävä haukka.

Se repii ja piiskaa uhriaan armotta kunnes saaliskalan on pakko vaihtaa omistajaa.

Suomen rannikon kihut ovat lähes kaikki tummia tai vain heikosti vaaleita, mutta Jäämeren rannoilla merikihujenkin puku muistuttaa enemmän tunturikihua.

Laji viihtyy täällä vain kesän, tähän aikaan pesäluodon huipulla piileskelee pari pientä poikasta.